Se oli siinä! SM-nollat tuplaa myöten tehty! Kesällä päästään kisaamaan arvokisoissa Agilityn Suomenmestaruudesta!
Eilen oltiin kisaamassa Kirkkonummella ensimmäistä kertaa tässä hallissa. Pieni halli, olematon lämppäalue ja ahdasta, jonka vuoksi mietitytti saanko omaa päätä pidettyä kasassa jos jännitän miten Vekki kestää tilaa. Onneksi se on rentoutunut kuitenkin paljon jo syksyn kokeesta ja koiran päälle tulosta, koska joka viikonloppuhan me jollain kisapaikalla ollaan. Ei ollut ongelmaa olla tuollakaan ja pystyin olemaan itse rento. Ensimmäinen rata oli hyppäri ja yleensä en pysty itse keskittymään ja tekemään hyvää rataa näin. Rata oli profiililtaan kuitenkin todella kiva ja tehtiin nollaa aina kolmanneksi viimeiselle hypylle, jossa olin myöhässä kuin jäin varmistamaan Vekkiä putkelta. Vedin vielä sitä pois linjalta jolloin ei ollut mitään tehtävissä ja hyppäsi kahden suoran putken jälkeen olleen sivuttaishypyn väärältä puolelta. Kaksi seuraavaa rataa olivat myöskin profiiileiltaan meille sopivia ja hyviä. Ensimmäiseltä agiradalta tehtiin voittonolla. Tämän jälkeen alkoi tottakai jännittämään, koska jäljellä olisi viimeinen rata ja mahdollisuudet tehdä siitäkin hyvä rata. Onneksi ratapiirrustukset oli laitettu seinälle, jolloin pystyin jo miettimään sitä etukäteen samalla kooten omaa päätä. Ja me tehtiin nolla tältäkin radalta!!! Parissa kohtaa ohjaus petti kun en liikkunut tarpeeksi tehokkaasti valmistelemaan ohjauksia, joten ne menivät vähän B-ratkaisuilla mutta onnistuneesti. Pitää jatkaa nyt kunnolla salitreeniä ja alkaa juoksemaan, jotta jaksaisi paremmin kirittää radalla ja tehdä sen mitä aikoikin.
Tuloslistaa piti tuijottaa varmaan minuutti ja yrittää painaa verkkokalvolle se että kyllä, siinä lukee mustaa valkoisella että nolla se oli. Ulos mennessä alkoi tärisyttämään ja kyyneleet meinasi puskea silmiin - ME OIKEASTI TEHTIIN SE!! Onnellisuuden ja hämmennyksen fiilikset, juostiin kauemmas hallista ja hypittiin yhdessä tasajalkaa ilmaan samalla kun kiljuin Vekille että me mennään ihan oikeasti SM-kisoihin! Maaliskuu on vasta alussa, eli tässä on monta kuukautta aikaa nyt treenata asioita kuntoon kesälle ja jatkaa myös kisaamista. Oon kyllä niin iloinen ja onnellinen, että yksi iso unelma käy jo nyt toteen. Pääsen ensimmäistä kertaa itse kisaamaan arvokisoihin maailman parhaan koirani kanssa sen ollessa vasta 4-vuotias, eli toivonmukaan näitä arvokisoja tulee vielä seuraavina vuosina lisää. Me ollaan Vekin kanssa hitsauduttu tämän vuoden aikana kokoajan paremmaksi tiimiksi ja siihen voi aina luottaa radalla, kunhan itse olen sen arvoinen ohjaajana. Nyt on kaikki paine pois tuloksista ja voidaan keskittyä vaan tekemään hyviä ratoja ja harjoittelemaan lisää onnistumisia. Vekin kanssa tekeminen on yksi parhaista asioista ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti