iki-ihanaa joulua

Tänä vuonna joulukorttikuvaan pääsi esittelmään suloista nassuaan Unski, joka muistutti erehdyttävästi Muumilaakson Surku-koiraa! Lumesta ei ole enää tietoakaan ja iltalenkilläkin räntävettä satoi vaakatasolta, yöh.

Kuitenkin, ihanaa joulua!

koiria 24/7

Oodi joululomalle, koirat ovat saaneet ainakin luksusaikaa. Tosiaan hierontakurssin viimeinen kerta oli tuossa joskus (lomalla ei oo niin justiinsa) ja samalla Eetu käsiteltiin kunnolla läpi. Pieniä jumeja vielä löytyi, mutta sovittiin että aletaan nyt tekemään jo pientä treeniä kuten keppejä ja ohjaustekniikkaa. Muuten oon hieronut muutaman kerran corgeja ja yhä enemmän rutiinilla alkaa menemään, koirilla menee jopa silmät kiinni ja jopa rentoutuvat. Nyt ollaan leiriydytty Keski-Suomeen ja Joensuuhun palataan luultavasti ensivuoden puolella. Pentuagility meiltä jäi väliin, mutta kyselin mitä tunneilla tehdään ja käytiin omatoimisesti tekemässä. Vekki on tehnyt nyt treeneissä paljon putkea mm. pimeitä putkikulmia, mutkaputkia, takaaleikkauksia ja putkeen hakemista. Mikään ei ole pentua jänskättänyt, vaan sinkoaa esteelle kuin isompikin agilitykoira. Yhdissä treeneissä kokeilin jo ohjata sitä putkelle (ennen antanut sen sheippaamalla irrota sinne itse) ja näytin kädellä, jolloin Vekillä meni ihan pasmat sekaisin. Se alkoi räkyttää päin näköä ja komensi "prkl muija mitä yrität säätää??". Samantien hommat meni jäihin, käskin Vekin maahan rauhoittumaan ja itse ingoorasin komentamisen täysin. Samalla manasin mielessäni, että nytkö siitä jo tommonen tuli, hyvästi söpö pentu ja tervetuloa komentava agilityraketti. Treeneissä oon nyt huomannut, että mun ei kannata vielä yrittää ohjata Vekkiä kädellä, koska se lopettaa irtoamisen heti ja tulee hihaan hyppimään ja räkyttämään. Jos sen sijaan ohjaan vaan kropalla ja annan pennulle tilaa, niin se tekee hommia ihan täysillä keskittyneesti. Ollaan tehty nyt putkea ja muutaman hypyn sarjaa. Uusina juttuina otettiin puomi, jota pentuagissa oltaisiin poissaolokerralla tehty. Eli ekassa treenissä laitoin puomin irtopalan maahan ja pennun piti totutella uuteen asiaan. No, ei yllättänyt että Vekille se ei ollut kummoinen juttu

Oltiin kimppatreenaamassa Evien ja Soolon kanssa ja mukana oli myös Evien luokkakaverit Aurora ja Lotta. Vekki teki siivekkeen kiertämisen kautta putkea, mikä meni hyvin heti ku muistin taas olla huitomatta käsillä ja ohjaamalla vaan kropalla. Vekki pääsi tekemään myös vauvapuomin muutaman kerran. Harjoiteltiin myös rauhoittumista, eli istuttiin esteiden vieressä ja katseltiin kun Soolo treenasi. Myös lähdössä pysymistä, eli jätin esteen taakse ja kiertelin yhtä hyppyä ympäri ja kävin palkkaamassa. Häiriönä oli vieressä aksaava Soolo, joka ei vaikuttanut Vekkiin mitenkään. Eetu pääsi tekemään hyppytekniikkaa, kepit ja valssia kahdella hypyllä. Valsseissa huomasin sen hyppäävän edelleen niin, että veti jalat kropan alle >:( Treenien jälkeen päästettiin koiralauma pellolle juoksemaan, yllättävän hyvin meni jos miettii että allaolevasta porukasta vain yksi oli narttu. Treenireissussa oltiin yhteensä 3,5h, kotona ehdittiin vähän hengittää kunnes lähdin Vekin kanssa kahdestaan Koirakoulu Onnin joululenkille. Vähän arvelutti alkuun, koska lenkki mentiin hihnoissa keskustassa, mutta ajattelin sen olevan erinomaista treeniä, mitä se olikin. Taskut täyteen vain ruokaa ja naksutin kouraan, palkkasin kokoajan kun Vekki otti kontaktia. Aikalailla koko lenkin ajan se kulkikin hienosti vasemmalla puolella ja haki kontaktia, mitä nyt välillä päästin sen hengähtämään pitkässä hihnassa. Kotiin päästyä pääsivät vielä corgipojat omille kävelyilleen!

(c) Ilona Karjalainen

Muuten ollaan lenkkeilty paljon vanhojen koiratuttujen kanssa, tosin yksi hörökorva on joutunut olemaan poissa. Tosiaan, Unskin leikkausaika vihdoin koitti ja sitä ennen käytiin aksaamassa pikkuketun kanssa. Tehtiin hauskaa rataa, jossa Unto pääsi juoksemaan täysillä ja sehän juoksi. Olin ihan onnellisena, kun Unski veti satanen lasissa esteitä ja oli kokoajan hyvin kuulolla :) Leikkaus meni hyvin, eläinlääkäri kehui koiran lihaksia erinomaisiksi ja minä olin tyytyväinen. Itse leikkauksessa Unton kiveksestä löytyi kysta, joka tosin todettiin siinä hyvälaatuiseksi, mutta päädettiin kuitenkin lähetyttää tutkittavaksi. Samalla reissulla pyydettiin tutkimaan Unton silmä, joka on jonkun aikaa valuttanut tosi pahasti. Silmän vilkkuluomen alta löytyi pahkuroita, joihin saatiin silmätippa. Unskin elämä on ollut melkoisen tylsää, kun se joutuu olemaan kauluri päässä vain sisällä ja sen lisäksi silmätippa laitetaan neljästi päivässä. Eikä tässä vielä kaikki, koska leikkaushaava turposi, niin nyt useaan kertaan päivässä U:n haaravälissä pidetään pakastepussia, voi raukkaa. Nyt Unski hakee muhun kokoajan kontaktia ja tulee ujosti pälyilemään mua sellaisella "jos sun sattuis tekee mieli treenata, niin mä voisin ainakin tehä jotakin"-ilmeellä. Unski onkin opetellut laittamaan pään maahan ("Down") ja antamaan toista tassua. Leikkauksesta on jo pian viikko, mikä alkaa näkymään hieman säpäkkänä olevasta pikkuketusta, joka pyytää veljiään leikkimään ja ulkoillessa olis vaan NIIN KIVA JUOSTA. Vielä vähän aikaa Unski.

yksi kahvipannu sinne tai tänne - ei kai se suuria merkitse kun ollaan etsimässä pyrstötähtiä

Niin. Eihän?

 Tuntuu hullulta ajatella taas yhden vuoden kuluneen, sillä viimeisin vuosi on ollut kirjaimellisesti muutoksien vuosi, johon on mahtunut paljon kaikenlaista: muutto uudelle paikkakunnalle viime syksynä ja elämää ilman koiria useita kuukausia, eroahdistusta ja sitten masennus koko koiraharrastuksen suhteen. Muutto toiseen asuntoon joka tuntui allekirjoittaneesta vihdoin oikeasti kodilta ja ehkä sen kautta koiratkin mielsivät sen lopulta turvalliseksi paikaksi, eroahdistuksen jälkeen. Uusi ihana ihminen tuli elämäämme, sitten arkeemme ja minä aloin jakamaan kodin kolmen jätkän kanssa. Keväällä tieto treenipaikasta, toivo siitä että mekin joskus edistymme ja lopulta noutokapuloista ja BOT-liivistä tuli taas arkipäiväisiä. Syksyllä laumamme kasvoi taas yhdellä nelijalkaisella. Koiraharrastuksessa puolikas vuodesta meni uuteen arkeen totutellessa ja ilman treenipaikkaa tai -kavereita treenaaminen ei vain ottanut tuulta siipien alle. Onneksi aloin tutustua ihaniin ihmisiin kevään aikana ja nyt ollaan taas kiinni rakkaimmassa harrastuksessa. Kuitenkin, katsellaan mitä viime vuonna tuli luvattua

 Eetu

• agility
  - pakka koossa (pää sekä kroppa)
  - kisaamaan enemmän, jos irtoisi puuttuvat nollat!
  - treenipaikka!
  - muista oikea mielentila ja pidä rutiineista kiinni, muuten ollaan hukassa

Nojoo, ei saatu yhtäkään puuttuvaa nollaa, mutta onneksi treenipaikka!! Olen alkanut tajuamaan miten määrätietoinen mun tulee olla Eetun kanssa agilityssa, olla se joka hommassa kartturoi. Nykyään välillä erehdyn tekemään E:n kanssa sellaisella puoliasenteella, jolloin lipsahdetaan vanhoihin toimintatapoihin "oho en keskittynykää mitä olin ees tekemässä, jos ny vähä tällee teen". Kuitenkin osaan nykyään pitää sovitusta kiinni, vaatia koiraa tekemään ja haluan kehittyä, mikä on enemmän kuin tärkeää. Eetu kävi myös virallisissa luustokuvissa, jossa se todettiin terveeksi ja sai agilitya jatkaa. Kävin myös koirahierojakurssin, joten pystyn itse ylläpitämään koiran kroppaa. Ainiin, Eetu meni kuluneen vuoden aikana takaisin raakaruokinnalle ja on paljon paremmassa kunnossa. Eli vaikka ei kakkosiin noustukaan, niin ajatustyötä itse lajia kohtaan on tehty sitäkin enemmän ja huollettu koiraa

• toko
  - avoimen jankkaus loppukoon (mene sinne kokeeseen!)
  - joko TK1 tai suoraan avoimeen (päätä!)

Toko oli tämän vuoden laji. Päätin, ettei meillä ole kiire minnekään ja haetaan TK1. Se tulikin helposti ja hetken päästä startattiin avoimessa, hakien neljästä kokeesta TK2 koulutustunnus. Muistan miten jännittynyt olin ensimmäisissä kokeissa ja miten oon siitä kehittynyt ohjaajana ja tiedän miten toimin Eetun kanssa kokeissa, eli koerutiini on tullut. Yksi AVO1 tulos kisattiin myös Corgien TOKO-mestaruuskokeessa, sijoittuen Corgien AVOimen luokan pronssisijalle!

• lisää hyödyllisiä (ja ehkä niitä epämääräisiäkin) temppuja
• käynti hierojalla
• enemmän yksinoloa ja vieraaseen paikkaan jäämistä (eroahdistus, pois)
  Temppuja tuli opetettua joitakin ja suunniteltu Eetun temppuvideo tehtiin kesällä kaverini Miikan kanssa, joka saikin odotettua suuremman vastaanoton. Youtubessa menee kohta 20 000 katsojan raja rikki, hupskeikkaa!! Hierojalla käytiin ihan mielettömän monta kertaa, koska Eetu meni niin jumiin useasti :( Eroahdistus alkaa olla onneksi menneen talven lumia ja koirat pääsivätkin eri hoitopaikkoihin vuoden aikana, joissa olivat käyttäytyneet kauniisti
  
  Tavoitteet vuodelle 2014?
  
• Toko
• strarttaaminen voittajassa, TK3
• kisaaminen Corgien TOKO-mestaruudessa
• Eetun pään pitäminen kasassa kisasuorituksissa
  
• Agility
• oma kehittyminen ohjaajana (ohjaus, koiran hallinta, oman kropan huolto)
• Eetun pään pitäminen kasassa lajissa
• kisatilanteinen hallinta
• Eetusta varmempi radalla (ei mun komentamista)
• nousu kakkosiin (jos edellytykset siihen hyvät!)
  
• Kropan pitäminen kunnossa (!!!)
• Eetun kanssa enemmän kahdenkeskeistä aikaa
• Jonkin muun lajin aktiivisempi treenaaminen esim. rallytoko tai haku

 Unto 

• kasvu kunnon koirakansalaiseksi
• löydä unskin ehdottomat suosikit (herkuissa, leluissa jne.)
• enemmän aikaa kahdestaan
  Unskista, tuosta pienestä ilkikurisesta villiketustani niin vain tulikin melko yhteiskuntakelpoinen koira. Välillä edelleen saa laskea kymmeneen ja hakata päätään seinään, mutta tärkeimpänä olen ymmärtänyt sen, että tämmöinen tämä Unniomena vain on. Tärkeimpänä olen kuitenkin päässyt enemmän Unton taivaanmaalarin pään sisälle ja osaan lukea hieman sen ajatuksia. Unski rakastaa vinkuvia vinyylileluja, sellaisia tietynlaisia kuten Unskin banaani tai maissilelu. Kun näen kaupassa sellaisen, niin tiedän että tuota Unski rakastaisi maasta taivaaseen ja siksi ostan sen. Herkuissa Unski on vähän nirso eikä se viitsi ihan rupuisten, kuivahtaneiden nappuloiden eteen tehdä niin paljon töitä. Unskin lempitemppu on vilkuttaminen ja aina kun tulen kotiin, niin Unski näyttää ilonsa vilkuttamalla mulle ihan hurjana, mikä on äärettömän suloista :D Jos Unskilla on kierrokset korkealla kotona (esim sen jälkeen kun on sanottu "lähdetäänkö ulos") niin on hauskaa pyytää Unski luokseen, koska silloin se vain hyppää törkeän loikan suoraan syliin päin näköä - tätä voidaan toistaa useaan kertaan. Unski ei tykkää roikkua leluissa, vaan se tykkää enemmän jahtaamisesta ja saalistamisesta, minkä takia esim. viehe on tosi kätevä. Palkinnoksi hyvästä suorituksesta Unski tahtoo mieluusti jonkun vinkuvista leluistaan ja se haluaa juosta muutaman kierroksen itsekseen bilettäen lelun kanssa. 
  

•  toko
  - peruskäskyt kuntoon!
  - alon ja avoimen liikkeitä
  - paikkamakuu pidettävä kasassa!
  Tokon liikkeitä ollaan treenailtu aika hyvin itseasiassa, kaikki alon liikkeet ovat mallillaan ja avoimesta luokasta ollaan tehty nyt esim. noutoa ja kaukokäskyjä. Kaikkea edelleen Unskimaisen hömpsöilymalliin, mutta kuitenkin. Unskin kanssa luovuttiin tavoitteellisesta tokotreenaamisesta tai ainakin todettiin, ettei sen tarvitse vietikäs tai tykki pro-tokokoira, se voi tehdä asiat omalla tyylillään.
  
  
•  agilityn jatkaminen, toivottavasti aktiivisesti!
• kokeile muita lajeja (koiratanssi jne)
  Agilitya jatkettiin, meillä on ollut kivaa. Agility on Untosta superhauskaa, koska siellä voi vain kruisailla ja tällä hetkellä ohjaajaa ei tarvitse edes kuunnella, vaan on lupa sinkoilla just sinne minne tahtoo!! Eka mua masenti, koska ajattelin että noni en ole ees mitään muuta kokeillut Unskin kanssa, mutta hetkonen: canicross, haku ja jälki nyt ainakin, kaikista kettu tykkäsi :)

Tavoitteet vuodelle 2014?

• mahdollisesti kisaaminen alokkaassa tokossa
• agilitysta ykköslaji ja sen treenaaminen tavoitteellista
• viralliset kuvat
• opeta leikkimään yhdessä leluvetoleikkejä
• kokeile vetolajeja
• leikkauksesta parantuminen, EI SAA LIHOA, toivottavasti pysyy samana ihanana hömppäkettuna!
• parempi yhteys Unskiin

 Vielä viimeisin lauman jäsenemme, joka on kyllä ottanut pienen harrastuskoiran roolinsa niin vakavasti, että ohjaaja on ihan pyörällä päästään miten hienon koiran onkaan saanut. Viimeisenä siis muttei todellakaan vähäisimpänä, ajatuksia Vekin tulevasta vuodesta:

Tavoitteet vuodelle 2014?

• Toko
• eri liikkeiden osa-alueiden treenaaminen, panosta mielummin osa-alueisiin kuin kiire saada liikkeet valmiiksi
• muista lelupalkka
• starttaaminen tokossa kisaura
• Agility
• osa-alueiden treenailu
• sytyttely lajiin, muista lelupalkka!!
  
• PK-lajit
• paukkuihin totuttelu säännöllisesti
• haun, jälken ja ehkä viestin treenailu, toivottavasti jossakin treeniporukassakin
  
•  Kaupunkikelpoinen koiraeläin, jolle elämä ei olisi täynnä mörköjä ja uusiin asiohin suhtauduttaisiin uteliaisuudella. Kasvaminen hienoksi australianpaimenkoiraksi, joka pysyisi terveenä ja yhtä iloisena hömppänä kakarana :)

kuinka minä, joka olen niin järkevä, voin olla niin vähä-älyinen

Tämä päivitys on odottanut luonnoksissa pienen ikuisuuden ja nyt tuntuu, että on taas ihan liikaa asiaa joka pitäisi muistaa kertoa. Kuitenkin, laumamme on taas täysilukuinen, kun Unski palasi Ilonan kyydissä Joensuuhun jonkun aikaa sitten. Tyypilliseen tapaansa Unski ei suonut alkuun edes hännänheilautusta, vaikka se ei ollut nähnyt minua kolmeen viikkoon. Ensimmäiset päivät Unski oli melko hissukseen ja sisällä se käpertyi lähinnä sohvan alle tai verhon taakse nukkumaan. Seuraavana päivänä kokeiltiin sitten treenata U:n kanssa olohuoneessa, mutta pikkukettu oli jotenkin sulkeutunut ja vähän ujosteli mua. Lopulta päätin että näissä treeneissä me voidaan istua vain lattialla, Unski sai esitellä mulle lempitemppuaan eli vilkuttamista ja minä palkkasin sitä runsaasti ruualla ja ylistin maasta taivaaseen. Se riitti meille erinomaisesti, koska Unskille jäi siitä hyvä mieli. Ikävä kyllä muuten arki on ollut hieman hankalaa U:n kanssa, koska siihen on tosi vaikea saada kontaktia. Ulkona se vetää nenä maassa, silmät vetää hedelmäpeliä ja on vaan pakko päästä nuolemaan kaikki kuset tien varsilta. Tämän lisäksi Eetu ja Vekki eivät kamalasti arvosta enää Unskin kanssa leikkimistä, koska se on Unton puolesta lähinnä aikamoista machoilua ja menee aina liian rajuksi. Yhtenä iltana oltiin pimeässä lenkillä ja kauempana meni ihminen, jolle piti pöhistä. Ei muuten, muut tulivat käskystä takaisin kontaktiin, mutta Unski jäi pörhistelemään ihmisen suunnalle eikä millään tullut pois, korkeintaan aina muutaman metrin kerrallaan ja sitten piti jatkaa huutamista. Tämän jälkeen Unski ei saanutkaan hievahtaa hetkeen viereltäni senttiäkään. Näitä tilanteita on nyt tullut yllättäen useita, joten alkaa aikalailla turhauttaa. Hihnakäytös oli melkoisen kamalaa, kun koiran päähän piti taas iskostaa, että sen kanssa kävelee muutama muukin, eikä se siksi voi kiskoa mihin huvittaa ja jäädä jumittamaan kokoajan. Nyt onkin pieni projekti palauttaa villikettu taas ruotuun ja tehdä selväksi, miten minun kanssa toimitaan. Vekillä alkaa olla jo sen verran ikää, että otin ajankohtaiseksi alkaa harjoitella hihnalenkkejä koko lauman kanssa. Nyt se on jo sen verran iso, ettei pyllähtele pepulleen kokoajan ihmettelemään maailman menoa, vaan kävelee hyvin mukana. Olenkin reippain mielin käynyt nyt koko porukan kanssa tekemässä lyhyitä remmilenkkejä ja aamupissityksetkin hoidetaan nyt kertaheitolla koko lauman kanssa. Alkuun oli melkoista sähellystä, ehkä myös siksi että hain itse vasta tuntumaa miten kolmen koiran ja hihnojen järjestely olisi viisainta. Nyt meillä menee jo aika hyvin! Yleensä silti poiketaan aina vähän matkan päässä olevan koulun pihaan, jolloin Vekin ja Eetun voi päästää hetkeksi riehumaan vapaana. 

 Söpö Eetu, otin joulukorttikuvia mutta Eetu ei ikävä kyllä päässyt korttiin asti, koska näytti tältä :D Koirahierontakurssin kolmas kerta oli eilen. Sitä edeltävänä kertana mulla oli molemmat corgipojat mukana: Unto pääsi minun harjoituskappaleeksi, koska Eetulla oli tunnin jälkeen oikea hieronta. Unski ei olisi millään halunnut maata aloillaan, en tiedä johtuiko se uudesta paikasta vai eikö se luottanut siihen mitä teen. Eilen tuntui rentouttavalta, kun sain hieroa Eetua, joka ei kyseenalaistanut pahemmin tekemisiäni vaan makasi kiltisti aloillaan. Selkää hieroessa Eetu ei edes vilkaissut minuun ja ihmetellen kysyinkin, että teenkö jotakin väärin vai miten se ei reagoi. Yleensä Eetu vähän kyseenalaistaa selästä hieromisen, koska siellä ovat aina pahimmat jumit. Todettiin kuitenkin, että ehkä jumit ovat lähteneet niin hyvin ettei koira enää reagoi. Eetun kanssa saatiin aikaisemmin lupa palata hiljalleen agilitytreeneihin, joten ollaan tehty kerran hyppytekniikkaa - meni hyvin! Unski pääsi höntsäilemään vähän esteitä, mutta se uroksenretale päätti nostaa jalkaansa putkeen. Olen tosi pitkän aikaa jo sanonut, että jos käyttäytyminen ei hellitä Unskin täyttäessä 2-vuotta, niin aion sen leikauttaa. Nyt kastraatiolle alkaa olla niin monia hyviä syitä, että varasimme leikkausajan ensiviikolle. Päätös varmistui, kun huomasin empimiseni syiksi mm. "pelkään että se muuttuu" tai "pelottaa että siitä tulee ihan lahna" - eli klassisia "eihän siltä nyt palleja voi sentään viedä"-tekosyitä. Leikkaaminen tulee helpottamaan elämää monelta kantilta, joten eiköhän se ole oikea päätös. Toinen hauska juttu on se, mikä pakkomielle mulla on Unskin turkkiin. Se on taas päässyt räjähtämään sen näköiseksi (yhyy missä minun light-fluffy koira) että halusin käydä siihen käsiksi. Sain vinkkiä eräästä turkinhoitovälineestä, jolla saisin kuulemma kevennettyä tuota turkkia ilman että saksia tai ajokonetta tulisi näyttää. Niimpä seisoin turkinhoitohyllyllä ja visaa vingutettuani mietin taas, että Unskin takia voisi luulla että meillä asuu vähän enemmänkin trimmattava koira. Mutta heti harjattuani Unskin olin ihan myyty ja muutaman päivän ajan tulikin harjattua sitä, raukka :D Omaan silmään turkki keveni ihan mielettömästi (2 kassia pohjavillaa lähti). Alla Eetun hyppytekniikkavideo.

Vekin kanssa ollaan treenattu kaikkea ahkerasti! Videot ja seuraavat tekstitkin ovat kyllä jo muutamaa viikoo vanhaa materiaalia, mutta silti: Eräänä päivänä lähdettiin pyörätuolijahtiin keskustaan, koska ne ovat olleet Vekistä melkoisen hurjia. Metsästettiin myös postikärryjä ja rollaattoreja. Keskusta itsessään ei ollut enää kovin jännittävä, kaikkia ihmisiä olisi halunnut mennä pussailemaan. Treenattiin ostoskeskuksen liukuovien edessä maahanmenoa ja kontaktia, kun ihmisiä lappoi ohitse. Eräs ihminen pysähtyi pitkäksi aika tölläämään metrin päähän Vekkiä, mutta penska ei suonut silmäystäkään tälle. Torialueella leikittiin lapasella ja tehtiin paikkamakuuta. Keskustaretken vuorenhuippu meillä oli eräs jännittävä tyyppi, jota halusin käydä treffaamassa. Olen huomannut että patsaat ovat koirille ihan karmeita, joten ajattelin olevan korkea aika horjuttaa vähän Vekin maailmaa ja käydä tutustumassa tuohon mörköön. Tietämättömille tiedoksi siis, että Joensuun keskustan turistikohde on tämä susipatsas. Aluksi menin istumaan penkille patsaan viereen (ei tullut tyhmä olo, ei) ja Vekki piti hirveää meteliä patsaalle. Olin itse rentona enkä pyytänyt Vekkiä kuin syömään kädestäni hetkeen. Pian se alkoi rauhoittumaan ja lopulta istuttiin patsaan kanssa vierekkäin ja Vekki mun sylissä. Syliin otin siksi, että sekin "kuvakulma" tulisi pennulle tutuksi patsaan ollessa vieressä. Sitten tulivatkin turistit kysymään voitaisiinko siirtyä, koska haluavat ottaa valokuvia. Käytiin vielä leikkipuistossa katsomassa muovista jättivirtahepoa (ei pelottava) ja paikkamakuuta outoa materiaalia olevalla liukumäen päällä sekä nähtiin ilvestä esittävä patsas (ei pelottava enää).

Tokoa ollaan tehty sisällä ja ulkona. Perusasento alkaa löytyä kokoajan paremmin ja nyt Vekki osaa tarjota sitä ilman koroketta. Viime treeneissä alettu korostamaan eri palkkaustapoja, eli tehty taka-, kauko- ja lelupalkkaa, kaikki toimii. Toisena aamupäivällä tokoiltiin pihalla, josta ylläoleva video. Lelun palauttaa mulle nykyään hyvin, tosin esim. yllä oleva lelu oli huono, koska Vekki ei saa siitä nopeasti otetta. Lelun palautuksessa keskitytään vielä vain pitämään lelubileitä "JEE OOTKO HIENO VÄHÄN OON YLPEE SUSTA NYT BAILATAAN LELUN KAA!" eikä tekniikkaan. Huomannut, että Vekki enemmän kreisinä mun kanssa, kun rällästän sen kanssa ja hypitään ympäriinsä, tekniikkaan pikkuhiljaa mutta tiedostan sen itse kokoajan! Pallo palautuu myös hyvin ja toimii palkkana, tällä kertaa tosin huonoissa maahanmenoissa, koska en käskyttänyt selkeästi. Seuraamisessa katsoo mua, mutta palkkasin vaan oikeista katsekontakteista. Sivulla maahanmenot, pyöriminen ja paikkamakuu toimii myös. Oon niin innoissani, koska Vekin kanssa on ihana treenata: se antaa kokoajan kaikkensa, eikä ikinä passivoidu vaan mielummin yrittää enemmän! Olen saanut nyt niin ihanaa palautetta Ardienten lähipiiristä, että oikeasti tulee niin hyvä fiilis että teen asioita oikein. Vekin isän X:n kasvattaja sanoi, että on ihan rakastunut Vekkiin ja ihailee millainen suhde meillä on pennun kanssa. Toinen kasvattaja sanoi, että meidän tekeminen näyttää tosi hyvältä eikä mitään kommentoitavaa, paitsi ihan pilkunviilausjuttuja. Kuulemma me mennään vielä pitkälle!

Tosiaan, saatiin paikka oman seuran pentuagilitykurssilta, jonka ensimmäinen kerta oli viime maanantaina. Muut kurssin pennut olivat huomattavasti vanhempia, mutta silti omistajat hämmästelivät miten hienosti Vekki piti minuun kontaktia. Aloitettiin toko- ja kropanhallintaosuuksilla. Tokossa ohjaajat lähinnä neuvoivat miten pennun voi saada kontaktiin ja paremman yhteistyön, mikä oli meille aika itsestäänselvyys kun vieressä nöksötti jatkuvasti perusasentoon pyrkivä pentu. Totesin etteivät muut pennut ja uusi tilanne tuottaneet minkäänlaisia keskittymisvaikeuksia, joten päätin keskittyä harjoittelemaan rauhoittumista kun ei tehdä hommia. Istuin lattialla pennun kanssa, silittelin sitä ja kehuin kun kävi maate. Vekki makasikin rennosti vieressäni tai katseli hissukseen muiden tekemisiä, tosin heti jos olin itse aktiivisempi niin se alkoi ottaa kontaktia. Kropanhallintaosuudessa näytettiin miten peruuttamista voi harjoitella ja sheipata, mikä oli sekin tuttua. Muiden harjoitellessa peruuttamisen treenaamista minä sheippasin V:ltä ja se pisti pakkivaihteen suoraan päälle. Ohjaajat naurahtivat, että pentu kyllä tarjoaa melkoisen hienosti ja naurahdin ettei ole ihan eka treenikerta meillä. Ainut uusi juttu meille oli eräs takajalkatreeni, jonka sitten lennosta sheippasin ja naksutin V:lle, joka tajusi idean hetkessä. Seuraavaksi siirryttiin agilityosuuteen, jossa halliin oli jaettu omiin paikkoihin muutama siiveke ja putki. Yksitellen mentiin tälle alueelle, päästettiin pentu irti ja palkattiin sitä kiinnostuksesta esteisiin. Tosiaan, tällä kurssilla tullaan opettamaan esteet sheippaamalla, mistä ainakin ite innostuin tosi paljon! Alkuun Vekki kävi tsekkaamassa esteet uteliaana josta palkkasin. Sitten se höpsönä tarjosi perusasentoa ja yritti olla mahdollisimman pätevä tokokoira. Palkkailin sitten putken suun haistelusta ja muutaman palkkauksen jälkeen Vekki sujahteli jo putkeen. Palkkasin sitä myös siivekkeen välistä menemisestä, jolloin itse seisoin sen verran ratkaisevassa kohdassa, että V:n tuli päättää tuleeko se luokseni kiertäen siivekkeiden läpi vai ilman. Siirryttiin sitten toisille esteille, jossa tehtiin itsenäisemmin. Luotin Vekkiin sen verran, että annoin sen huoletta olla ilman hihnaa, vaikka muita pentuja oli ihan lähellä. Vekki alkoi hakea putkeen yhä enemmän ja se reagoi kaikkiin liikkeisiini käymällä juoksemassa putken. Palkkasin näistä tietysti kokoajan vuolaasti ja otettiin vielä siivekkeen kiertäminen mukaan. Seisoin taas lähellä siivekettä Vekki vasemmalla puolellani ja liikuin hieman, jolloin Vekki kiersi siivekkeen. Lopulta tehtiin pientä yhdistelmää, jossa koira kiersi ensin siivekkeen ja kun käänsin kroppaa putken linjaan, niin se kävi tekemässä myös putken. Ihan uskomatonta, niin hieno kakara! En missään vaiheessa tehnyt elettäkään ohjatakseni sitä putkeen, se teki sen ihan itsenäisesti omasta tahdostaan. Siksi oon aika innoissani tästä sheippaamalla opettamisesta, koska siinä koiralle ei anneta mahdollisuutta kieltäytyä menemästä estettä (tietty erikseen koirat jotka eivät osoita kiinnostusta koko esteisiin, vähän vaikeaa), koska sitä ei yritetä houkutella sinne. Loppuvaiheessa eräs pennuista lähti juoksemaan ympäri hallia ja sai toisen pennun lähtemään myös hallinnasta. Vekki sattui juuri samaan aikaan myös lähteä juoksemaan ja ehdin avata jo suuni huutaakseni sen takaisin, mutta mitä vielä: pentu kävikin juoksemassa vähän matkan päässä olevan putken ja juoksi suoraan luokseni ilmeellä "8D8D8D OLINKO TAAS HIENO". Omatoimivuorolla Vekki on päässyt tekemään myös putkea, alla oleva video siitä.

Tänään oli taas pentuagility. Alussa tehtiin kontaktia kävellen samalla muiden pentujen lähellä. Vekki oli hurjan hieno, yritti tarjota kokoajan seuraamista. Halliin oli tehty taas useita pisteitä, me aloitettiin leikityspisteellä. Ensin katsottiin miten pentu leikki eikä yllätys, että V leikki tosi hyvin. Heittelin myös palloa ja pentu palautti sen iloisena minulle. Sitten alettiin sheippaamaan siivekkeiden välistä menemistä, tämän hoksasi nopeasti ja tarjosi eri tavoilla siivekkeistä menemistä. Tässä välissä sheipattiin peruuttamista ja maahanmenoa, aina välillä lennosta haluttiin koiran tarjoavan toista asiaa ja se joutui keksimään mitä siltä pyydettiin. Alkuun Vekki tarjosi kivenkovaan peruuttamista ja allekirjoittaneella teki tiukkaa olla palkkaamatta, koska Vekki ei oo ikinä peruuttanu niin hyvin! Kuitenkin keksi kaikki mitä pyydettiin ja lopussa tarjosi uudelleen siivekkeiden kiertämistä. Tauon jälkeen tehtiin paikallaanoloa. Alkuun Vekki pyöri vaan mun sivulla ja tarjosi perusasentoa, palkkailin sitten pelkästään että oli tarjoamatta mitään ja istui, jolloin saatiin paikallaolojakin. Yritti myös kokoajan maahanmenoa, koska sitä ollaan tehty enemmän. Seuraavaksi tehtiin pientä "rataa", jossa kaksi hyppyä penturimoilla (pumperitko ne on) ja mutkaputki. Aloitettiin pelkällä putkella, mutta pian otettiin siivekkeet mukaan. Vekki haki älyttömän hienosti ja se ymmärti jatkaa esim. seuravalle hypylle jos en heti palkannut sitä :) Loppuun vielä erikseen pidempää mutkaputkea ja irtorengasta, Vekki oppi kaiken tosi hyvin. Niin tavattoman hieno pentu, en voi käsittää!