olla niin huikean pätevä

Kysymys: Enemmistö vastasi äänestyksessä toivovansa postauksia enemmän arjesta, millaisa postauksia tarkoititte aiheita, ideoita?
Kyselyn mukaan monikaan ei tänne ainakaan ensisijaisesti enempää treenipostauksia kaipaa, mutta minun on pakko saada kaikki jonnekin ylös, etenkin kun minun piskit on hurjan päteviä ja kaikkien treeneistä on jotakin kerrottavaa. No treenipostausta siis joillekin ja videoita joillekin! Mulla on ollut ideana tehdä suunnilleen joka viikko video Vekin treeneistä, jotta nään myöhemmin mitä kaikkea tehtiin milloinkin. Oon ihan rakastunut tähän pentuun, se on niin mielettömän taitava enkä itekään tajua miten pieni se vielä on, kun oppii niin nopeasti. Tässä olisi Vekki 13 vko treenivideo, ei vitsi miten se on tykki kakara:

Torstaina jee, vihdoin päästiin omalle hallille, tulihan sitä taukoa ainakin kuukausi! Torstaina omatoimitreenattiin, pääpaino Unskin treeneissä koska oli kiireellinen aikataulu. Ensin puomia yksittäisenä vinkulelupalkalla, muuten hyviä mutta joutui taas vähän patistamaan koiraa. Unskilla on ongelmana se, että se kesken kiipeämisen saattaa vilkaista sivulle ja korkeanpaikankammo iskee. Välillä menee esteen tosi hyvällä draivilla, tää on niin treenikohtaista. Ajattelin Unskin kanssa alkaa tekemään paljon erilaisia kropanhallintajuttuja kuten jumppapallolla ja tasapainotyynyllä, jos se alkaisi luottaa kroppaansa enemmän. Tehtiin vielä 9 esteen rataa, jossa Unski pääsi rallittelemaan vähän. Pitkän aikaa se etenikin tosi hyvällä asenteella, mutta hetken päästä alkoi passivoitumaan. Oon jutellut tästä muiden kanssa ja tullut siihen tulokseen, että Unski paineistuu varmaan minun ylipirteästä tsempistä ja menee siksi lukkoon. Aletaan nyt tekemään motivaatiotreeniä, eli treeneissä tehdään juuri sen verran mitä tekee 100% ja sitten lopetetaan. Eetu pääsi tekemään puomin muutaman kerran (kontaktit täydellisiä!) ja Vekki leikkimään ja harjoittelemaan seuraamista

Perjantaina oli ryhmätreenit ja paikalla oli muitakin ryhmäläisiä. Tehtiin simppeleitä juttuja: erikseen kepit, puomi sekä "idioottineliö" hypyistä ja siellä täällä hyppyjä. Eetu teki ensin pelkkää puomia, mutta otin pian hyppysuoran ja putken mukaan, niin saatiin vähän vauhtia. Härnäsin kontaktilta pois jatkamalla aina itse täysillä juoksemista, muka ohjaamalla pois puomilta ja käskyttämällä edessä olevaan putkeen. Kerran lipsahti "putkeen" käskyllä pois, mutta muuten paranti vain asentoa kokoajan, kun koitin härnätä. Tehtiin myös keppejä, jotka oli tosi hyvät kanssa!

Unskille tilanne oli aika uusi, koska paikalla oli useampi koirakko. Olin taas ylihuolehtivainen ja pidin sitä jatkuvasti kontaktissa, mutta pian huomasin että treenaaminen voittaa häiriön ihan 6-0 eikä U:ta kiinnostanut muu kuin tekeminen. Tehtiin keppejä (ohjurit), jotka oli kyllä huikean hienoja. Focus oli edessä, ei jäänyt missään vaiheessa kyselemään vaan katsoi kokoajan eteenpäin kepeillä, sekä "loikki" välit! Tehtiin myös hyppysuoraa ja putkea, joka oli U:sta kivaa

Tiistai (eli tänään) oli taas omatoimitreenipäivä. Eetun kanssa en viitsinyt aksata, joten ennenkuulumatonta: me tokoiltiin! Ja Eetu oli törkeän hieno verrattuna taukoon, joka pidemmän kaavan tokoiluista ollaan pidetty. Sitäpaitsi E ei ole ikinä tehnyt tokoa tuolla hallissa ja sillä on taipumusta pistää ihan pelleilyksi, jos näkee että agiesteetkin on esillä - vaan eipä laittanut! Aloitettiin ruudulla, jonka paikkaa alkuun sheippasin ja naksuttelin. Ekassa kunnon ruudussa oli namialusta, sen jälkeen ei mitään. Vauhti ei ollut mikään päätähuimaava, enemmän sellainen "tralalalaa tässä sitä ruutuun juostaan", mutta ei haittaa kun laukalla kuitenkin meni ja tekniikan muisti. Tehtiin aika monta toistoa, välillä E tarjosi jäädä ihan ruudun etureunaan, mutta uudella käskyllä liikkui aina taakse. Liikkeestä istuminen kokeenomaisesti ilman alkumuisutteluja (yleensä otettu helpotettuna, jotta muistaa varmasti mistä kyse) ja sehän jäi istumaan! Olin superhyperonnellinen! Seuraavaksi seuraamista, tosin heti huomasin miksi oon sitä vältellyt: siitä on tullu niin rumaa. Normaalissa vauhdissa E edistää ihan hulluna ja meinasin jo todeta, että ehkä siirrämme seuraamisen treenamisen taas toiselle päivälle, mutta päätin että prkl sekin on saatava kuntoon. Astetta hitaampi kävely, paljon pysähtelyjä (=keskittymistä vaativia juttuja) ja rauhallinen käskytys, johan alkoi muistaa. En nyt luota enää sen pitävän oikeaa seuruupaikkaa, joten oma kävely on vähän epävarmaa. Muutama toisto hyppynoutoa pienellä kapulalla, koska vain se oli mukana. Palauttaessa piti löysästi, mutta en jaksanut huomauttaa koska se on ollut tiedossa ohuemman kapulan kanssa. Kaukoja muutama toisto ihan vain, ettei aina tehtäisi niitä vain olohuoneen lattialla. Kerran meinasi lipsahtaa palkalle, muuten hyvä! Sitten treenien loppuhuipennus! Huomasin hallilla kasan tunnarikapuloita, mietin että äh ei kannata, mutta sitten muutin mieleni ja tehtiin tunnari. Ja vieläpä nosti reippaasti oikean! Ekalla toistolla meni kapuloille rauhassa, tutki muut muttei koskenut ja lähti jo tuomaan mulle omaa. Koska kapuloita riitti, niin tehtiin toinenkin toisto. Tällä kertaa E:llä oli korkeampi vire ja se jo syöksähti kapuloille, mutta ehdin käskeä sen takaisin. E:n mentyä uudelleen kapuloille sillä oli sellainen "8D8D TÄMMÖSENKÖ TUON SULLE??"-ilme ja avasin jo suuni ärähtääkseni sen takaisin (kapuloille pääsee vain oikeassa vireessä), sillä E tunki jo nokkansa väärien kapuloiden lähelle, mutta mitä vielä: se nuuskaisi vain nopeasti väärät kapulat, mutta sen jälkeen siirtyi omalle ja nosti sen taas varmana! Olin ihan ällikällä lyöty, sillä olin varma että se nostaa sieltä sattumanvaraisesti vain jonkun, mutta se vain tarkisti väärät ja otti oman! Superhypermegaylpee! Mulla ei riittänyt energia nyt yhtään alkaa editoida klippejä E:n treeneistä, joten ehkä myöhemmin videookin luvassa

Unski odotti koko treenien ajan autossa ja pääsi vasta viimeisenä vuoroon. Tein sille helppoa putki-suorat hypyt-putki hässäkkää 3-4 toistoa. Palkkana oli rakentamani "viehe" eli rättilelu kiinnitettynä hihnanpätkään. En tajua miksen oo ennen tajunnut, mutta tommonen on U:lle ihan täydellinen lelu!!! Sitä ahistaa leikkiä ihan kohdakkain ihmisen kanssa ja enemmän tykkää saalistaa kuin repiä lelua. Tossa se sai etäisyyttä ja enemmän jahdata lelua, minkä ansiosta olikin varmaan ihan liekeissä. Lopetettiin silloin kun oli kaikkein hauskinta ja Unski oli ihan MITÄ, NYTKÖ JO. Hyvällä suunnalla ollaan siis!

Hallilta lähdettiin suoraan lenkille Ilonan, Nemon ja Nitan kanssa. Unski oli taas niin rrrrrakastunutta miestä, kun pääsi juoksentelemaan naisensa kanssa. Btw toissapäivänä käytiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lenkillä Lykylammella, jossa Eetua alkaa välillä ahdistaa. Silloin lenkillä ei ollut mitään ongelmaa, paitsi välillä pientä kuulostelua että uskaltaako täällä varmasti kävellä. Eilen vaikka oli koiraporukka, niin E oli paljon ahdistuneempi, kun sattui yksikin pamaus kuulumaan :( Kuitenkin, yhteensä 4h koirien kanssa liikenteessä ja oltiin kaikki aika rättipoikki kun kotiin päästiin! Saatiin meidän fyssarilta ohjeita alkaa treenimään syviä lihaksia jumppapallolla ja tasapainotyynyllä, niitä aloiteltiin eilen kummankin koiran kanssa. Unski olikin ihmeen rennosti jumppapallon päällä, tosin Eetukin teki kaiken mitä pyydettiin pallon päällä

Keskiviikkona sheippasin Vekille ihan uutta juttua: 2on2offia! Heitin ensin tasapainotyynyn lattialle ja kun käännyin katsomaan pentua, niin se oli jo nöksöttämässä etutassut korokkeella! Päätin vaihtaa korokkeen toiseen, eli koristetyynyyn. Ensin tarjosi pelkkiä etutassuja, mutta pian jo päätti kokeilla istua kokonaan tyynyn päällä ja tästä palkkasin. Hetken päästä etutassutkin menivät lattialle ja ei voi olla totta, 2on2off asento löytyi! Mä oon oikeasti ihan ällikällä lyöty, ei tämän pitänyt näin nopeaa olla

paimenkoiran saappaissa

Eilen oli jännä päivä! Mentiin käymään Vekin kasvattajalla ja pyydettiin Tiia ja Pokka-velikin mukaan, jotta olisi matkaseuraa. Koko viiden hengen koiralauma pääsi reissulle mukaan. Vierailun erikoistarkoituksena oli päästä näyttämään Vekille lampaita ja nautoja. Lauantaina Vekki pääsi näkemään myös ensimmäistä kertaa hevosia, kun otin sen mukaan koirien hierojalle sitä varten. Reaktio hevosiin olikin ihan erilainen, kuin mihinkään aiemmin nähtyisin jänniin asiohin: niille pöhistiin ja mörähdeltiin ihan tosissaan ja kierrettiin matalana ympärillä. Hetken kuluttua uteliaisuus kuitenkin voitti ja pentu uskalsi rentoutua ja katsella tarkemmin suuria eläimiä. Tähän väliin voisin vielä raportoida, että kuten arvelinkin, niin Eetu oli taas aika pahasti jumissa ja tarvitsee lähiaikoina useamman käsittelyn. Unskilla oli tavanomaisia koiran jumeja, eikä fyssari osannut sanoa ovatko ne tulleet agilitysta vai muuten vain. Unski käsitellään kuitenkin vielä toisen kerran. Tulevaisuudessa Eetu alkaa käymään säännöllisesti hieronnassa, nyt aikaväli käsittelyillä on ollut selvästi liian pitkä. Onneksi lähiaikoina on alkamassa koirahierontakurssi ja vihdoin pääsen sinne! Kurssin jälkeen pystyn itse käsittelemään koiria ja ehkäisemään jumeja, oon niin innoissani! Ainiin, myös Unski pääsi katselemaan hevosia ja tyypillisesti niille oli pakko pöhistä, mutta pikkukettu olisi myös mielellään mennyt pällistelemään itse aitauksen sisälle

Takaisin sunnuntaihin, kasvattajalla oltiin aluksi sisällä ja kerrottiin kuulumisia. Pennut tajusivat heti olevansa vanhassa kodissa eikä vieraskoreudesta ollut tietoakaan. Isot koirat saivat viettää vierailuajan koiratarhauksessa, koska Pian Lilla-nartulla oli juoksut. Sitten olikin jännittävä hetki, kun mentiin katsomaan lampaita. Heti kun kasvattaja laski lampaita aitaukseen, niin Vekki nauliutui tuijottamaan niitä. Itsekin olin ihan haltioissani, kun katsoin kasvattajan ja Lillan työskentelyä lampailla, niin hienon näköistä ja nousi kyllä kiinnostus taas lajia kohtaan! Me mentiin aitaukseen ensimmäisenä ja laskin Vekin hihnasta. Hetken se katseli lampaita paikallaan, mutta lampaiden liikkuessa se oli jo salamana perässä. Uusi tilanne tai isot liikkuvat eläimet eivät pelottaneet sitä ollenkaan: intohimoisesti paineli niiden perässä ja tavoitteli lampaita. Vietti löytyi tosi nopeasti ja rohkeasti ajoi eläimiä aitauksessa. Lopulta kaappasin syliini pennun, jonka sydän vain hakkasi, silmät pelasivat hedelmäpeliä ja läähätti vain onnellisena kieli pitkällä :D Kasvattaja sanoi, että jos nt Vekki alkaisi kamalasti haukkua lampaiden liikkuessa, niin se tulisi viedä pois. Vekistä näki edelleen kuinka kiihtynyt se oli ja Pokan mennessä aitaukseen se alkoikin nykiä takaisin ja vinkumaan, joten vein heti pois. Kasvattajan mukaan Vekiltä löytyi heti vietti hommaan ja se oli sekunnissa lampaiden perässä.  Kuitenkin kuten itsekin huomasin, niin lopussa se alkoi olla jopa liian kiihtynyt, joten tulevaisuudessa pitää keskittyä siihen, ettei se tule kiihtymään aivan päättömästi. Itselleni tuli kyllä yllätyksenä, miten nopeasti se oikeasti antautui tuohon hommaan, vaikka kaikki oli ihan uutta ja suurikokoiset eläimet rynnistävät pitkin aitausta ja pieni pentu silti tiukasti mukana

Oli myös mielenkiintoista nähdä, miten Pokka reagoi lampaisiin. Näiden kahden erona ollaan huomattu, että Pokalla on selkeästi hieman "pidemmät piuhat" ja se on rauhallisempi, kuin Vekki. Pokkaa aluksi hurjistutti uusi tilanne ja lampaat aivan kuten olisin Vekinkin olettavan käyttäytyvän. Lopulta Pokkakin alkoi saada ideasta kiinni, eikä sitäkään meinannut pois lampailta saada. Kuitenkin nyt jo huomaan miten reagointiherkkä ja terävä koira Vekistä tulee kasvamaan, joten en voisi olla tyytyväisempi siitä työstä, mitä olen jo tässä vaiheessa sen kanssa tehnyt. Sytyttelyn jälkeen käytiin vielä lampaiden kesäaitauksessa kävelemässä Ardiente-koirien kanssa, kun mukana oli pentujen lisäksi Romi ja Lilla, joka on pentujen Naava-emän sisko. Pennuissa oli ihan mielettömästi vielä energiaa ja etenkin Vekki vain juoksenteli päättömänä pitkin niittyä. Sisälle tullessa koirat pääsivät vielä pesulle, jonka jälkeen jaksoivat riehua sisällä vielä ikuisuuden. Kasvattaja antoi lopulta kakaroille luut, jota ne rauhoittuivat syömään. Vekki ei voinut luopua luustaan millään, oli pakko käydä pissilläkin se suussa! Kasvattajan luokse tehdään varmaan toinenkin reissu lähiaikoina, niin tuo toinenkin osapuoli pääsee mukaan. Lisäksi kasvis lupasi, että corgipojatkin pääsevät viimeistään keväällä paimentamaan, superkivaa!

eetu 4v

Maailman rakkain hörökorvani, lörppäkieleni täytti tänään 4-vuotta. Tuntuu hassulta, että olen ollut koiranomistaja jo niin kauan, mutta toisaalta tuntuu hölmöltä kuvitella enää elämää ilman Eetua - se on mulle vaan kaikista rakkain, eikä mikään voisi korvata sitä enää :)

pennun treenipäiväkirja

Kirjoitellaanpa ylös sitten pienen australianpaimenrääpäleen treenejä, koska paljonhan me ollaan kaikenlaista tehty!

Istumista ja maahanmenoa ollaan tehty ihan päivittäin, nyt oon lisännyt kestoa ja välimatkaa. Maahanmenoa ollaan tehty hurjasti enemmän, koska jotenkin koen sen paljon tärkeämmäksi. Niimpä kersa tarjoaa ihan kokoajan maahanmenoa! Näissä ei itsessään oo ongelmaa, joten ollaan alettu tekemään paikkaistumisia ja -maahanmenoja. Maahanmenot aika päteviä, istumisissa pieni koira lysähtää päättäväisesti aina maahan, koska se on vaan kivempi juttu. Peruskäskyistä "jätä" on nyt aktiivisesti treeneissä ja nyt penska erottaa aika hyvin tämän käskyn muista, koska eri äänensävy. Tänään heittelin nameja sen ympärille ja käskystä jätti ne huomioimatta. Luoksetulo toimii superhyvin! Vaikka olisi kuinka kaukana, niin aina kutsuessa juoksee luokse niin kovaa kuin vain tassuista pääsee

Höpsötellen ollaan tehty satunnaisesti kaukojen vaihtoja (jumppailuna vasta), kosketusalustaa ja koroketta. Hienosti osaa yhdistää jo etutassujen nostamisen korokkeesta riippumatta! Ainiin, sitten ympäri pyörähtämistä ollaan tehty ja se menee jo ihan vettä vain. Muutaman höpsöilytempun ajattelin opettaa lähiaikoina, jos niistä saisi sellaiset virittelytemput tulevaisuuteen :) Katsekontaktissa ollaan palattu ihan lähtökuoppiin ja ehdollisteltu kontaktin ottaminen nimeen. Tarjoaa itse jatkuvasti katsekontaktia ja rohkeasti olenkin jättänyt jo palkkaamatta pelkät minuun vilkaisut, koska heti sen jälkeen Vekki tarjoaa pidempää katsekontaktia :)

Leikitty ollaan päivittäin ja vaihdeltu lelua joka kerralla. Usein leikitään paikallaan ja harjoitellaan samalla lelusta irrottamista, joka itseasiassa on tosi hyvällä mallilla. Ensialkuun palkkasin aina irrottamisesta, mutta nykyään irrotus tulee heti "kiitos"-käskyn jälkeen, joten nykyään palkkana leikki jatkuu. Juoksennellaan myös paljon meidän asunnossa huoneiden väliä, jolloin saadaan leikkiin myös liikettä mukaan. Minä juoksen ja pentu juoksee vierellä riepottaen lelua samalla, jolloin jossain vaiheessa päästän irti ja jatkan liikettä. Tällöin Vekki ryntää perääni lelu suussa tuoden sen minulle ja alkaa lelubileet. Olen hirveän herkkä nyt itse tämän leikkisen suhteen ja masennun heti, jos Vekki jääkin pelleilemään lelulla yksinään :D Kuitenkin, pikkuhiljaa olen uskaltanut myös kesken leikin heittää esineen kauemmas ja koiran rynnätessä hakeaan sitä alan sitten hihkumaan "JJJEEEEE!" ja kakara juoksee onnellisena luo lelu suussa, josta seuraa tietysti leikki. Näitä lähinnä nyt jo siksi, että penskalle tulisi mielikuva että lelu kannattaa aina palauttaa minulle, koska siitä seuraa kaikkea hauskaa. Onneksi on tullut leikitettyä tuota jo nyt mahdollisimman erilaisilla leluilla, koska esim. Eetu leikkii muovia ja kumia olevilla leluilla paljon huonommin, koska sitä ällöttää pitää niitä. Vielä Vekki suhtautuu kaikkeen lähinnä "JEEE LEIKITÄÄN JA ROIKUTAAN TÄYSII"-joten helppo vain napata ensimmäinen esine joka käteen sattuu

Viime viikonloppuna nähtiin joka päivä Vekin veljeä Pokkaa ja hänen omistajaa. Ensimmäisinä päivinä käytiin vain riehuttamassa koko koiralaumaa, mutta sunnuntaille oli luvassa erilaista ohjelmaa: mentiin treenaamaan paukkuja! Tallottiin namiruudut (Tiia molemmille koirille ja minä E:lle ja V:lle). Laitoin nameja tosi paljon ja tein niistä mahdollisimman suuria, jotta ne olisi varmasti helppo nähdä. Ampujana toimi poikaystävä ja tosiaan starttipistoolista kyse. Välimatkoja en nyt osaa sanoa, mutta ensimmäiseen pamaukseen kumpikaan Eetu tai Vekki ei reagoinut. Eetua päätin siedättää paukkuihin samalla, koska tiesin että namiruutu vetää sitä kuitenkin niin paljon ettei reagoi paukkuun samallat tavalla. Toisella kerralla ampuja oli lähempänä ja ääni oli selkeästi voimakkaampi, kumpikin koira vilkaisi. Eetua alkoi pamauksen jälkeen hieman ahdistaa, mutta sain sen jatkamaan vielä hommia. Sen jälkeen Tiia päästi Romin irti ja koirat alkoivat välittömästi juosta ja leikkiä, eli palautui kunnolla. Varmuuden vuoksi kiskaisin vielä lelun taskusta ja pidettiin kunnon leikkihetki, jolloin Eetu sai roikkua sydämensä kyllyydestä lelussa ja annoin sen jatkuvasti voittaa lelua itselleen, jotta se varmasti palautuisi täysin. Eilen tein Vekille palauttelevan namiruudun sitten runsailla nameilla, ilman mitään häiriötä. Sunnuntaina käytiin myös näkemässä Hope-corgia, jonka kanssa Vekillä natsasi tosi hyvin yhteen :) Loppuun vielä kasvukuva ja tämänhetkiset mitat:

Vekki 9vko
37,5cm / 7.9kg

ajassa taaksepäin

Hui, jospa blogia vähän päivittelisi ajan tasalle. Pieni ilmoitusluontoinen asia tähän alkuun: päätimme harkinnan jälkeen vielä muuttaa pennun nimeä, koska entinen nimi oli aika "hatusta nostettu" ja eteen ilmaantui juuri sellainen, minkä halusinkin penskalle antaa. Vielä se on mahdollista ja mielummin näin, kuitenkin sitä nimeä tulee huutelemaan aika pitkän aikaa! Eli pienen mustavalkoisen nimi on nykyään Vekki!

Tosiaan, syysloman alkaessa pakkasimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme Jämsään. Allekirjoittanut juhli pyöreitä (20-v!) viikonlopun ja koirat olivat hoidossa. Sinne ne oli aina helppo jättää ja ottaa vain pentu mukaan kattelemaan uusia juttuja. Nähtiin uusia koiria, ihmisiä ja paikkoja. Käytiin Mustissa&Mirrissä kaksi kertaa ja aina jäin suustani kiinni juttelemaan vanhan työkaverin kanssa. Toisella kerralla oltiin vain Vekin kanssa liikenteessä ja kulutettiin aikaa melkein 2h liikkeessä. Vekki oli tosi rentona koko ajan ja nukkui X-asennossa keskellä lattiaa ja näki jopa unia. Työkaveria nauratti, että on kyllä melkoinen pentu kun noin hyvin luottaa eikä unia häirinnyt edes asioivat asiakkaat! Käytiin treenaamassa kentällä agilitya Evien, Soolon ja Kingin kanssa ja Vekki sai hengata treenien ajan kentällä. Ei tuumannut mitään, vaikka selän takana Soolo juoksi esteillä vaan leikki ja otti muhun kontaktia. Treeneistä itsestään ei mitään erikoista, tehtiin E:n ja U:n kanssa irtoamista ja U:n kanssa hyppytekniikkaa. Ei niin iloisia uutisiakin viikkoon mahtui. Käytiin eläinlääkärissä, jossa Vekillä todettiin hiiva korvissa. Korvien puhdistuksella hiiva on saatu häviämään, mutta lääkitystä jatketaan vielä useampi viikko. Painoa oli 7,9kg!

Eetu pääsi näkemään vanhoja koirakavereita (Pyry ja Pepe sekarotuiset) niiltä ajoilta, kun vielä Unskiakaan ei ollut. Meno oli ihan samanlaista ja E sai vähän luksusaikaa ilman rasittavia pikkuveljiä. Unskin otin kyllä mukaan, mutta totesin jo aikaisemmin etten usko sen tulevan uuden tuttavuuten Pyryn kanssa toimeen ja oikeassa olin. Heti autosta ulos tullessa Unski aloitti sellaiset raivomurinat, että nostin sen lennosta autoon. Lenkin jälkeen Pyryn ollessa kiinni pääsi Unski katsomaan sitä kauempaa hihnassa ja silloinkin oli sama uhoaminen päällä. Aika topakasti annoin sille kyllä palautetta, että turha uhota remmin päässä toiselle ja hyvin kyllä oli kontaktissa, jos pyysin. Ilme oli kuitenkin kokoajan sellainen "pliis mamma päästä mut oon tosi kiltti, mut mä haluun nyt mennä tappaa ton"

Ääääää, mitähän muuta. E:n kanssa aletaan keskittymään todenteolla nyt hyppytekniikkaan ja syvien lihasten vahvistamiseen, jotta saataisiin rimojen tiputtelua sen kautta vähennettyä. Eetun hyppytekniikka on huonontunut aika paljon, sillä nykyään se vetää takajalat kropan alle eikä linjaan muun kropan kanssa. Unskille on myös luvassa paljon tätä treeniä, jotta saataisiin heti tekniikka oikeanlaiseksi!

11 kysymystä

Niin mekin saimme tämän 11 kysymyksen haasteen, kiitos Sonja! Sääntöjen mukaan pitäisi itsekin keksiä kysymyksiä ja haastaa, mutta en taida keksiä nyt ketään jolle tämän iskisin! Kuulumisina voidaan tiivistää, että ollaan viettämässä nyt hetki syyslomaa Keski-Suomessa ja oma kone on Joensuussa, joten kuvituksena penskan vanhoja kuvia :)

 KYSYMYKSET HAASTETTAVILLE

1. Miten päädyit rotuun/rotuihin, jotka nyt omistat?

Edellisen haasteen kysymyksissä jo tähän aikalailla vastasinkin, mutta kokeillaan nyt vielä avata asiaa enemmän. Ensimmäistä koiraa ottaessa koko ratkaisi ja corgi oli konptaktin kokoinen, mutta ei kuitenkaan mikään pikkukoira mistä en tykkää. Luonnekuvaus ja ulkonäkökin vakuuttivat sekä se mitä koiralta haimme. Australianpaimenkoira on iskenyt aina ja lujaa enkä tiedäkään toista rotua, joka vakuuttaisi minut näin täysin. Auspaissa toimii niin ulkonäkö, koko, luonne kuin monipuolisuus harrastamisessa - yksinkertaisesti kaikki! Jokin minua on aina kiehtonut paimenkoirissa ja kiehtoo edelleen!

2. Mikä on mielestäsi parasta koiran/koirien kanssa harrastamisessa?

Aika samanlaisia kysymyksiä, heh. Mutta ne onnistumisfiilikset kun homma toimii ja yksinkertaisesti kun saa toimia eläimen kanssa. Kun jokin homma tuntuu omalta, niin annan kyllä aina kaiken itsestäni ja koiraharrastus on sellainen!

3. Mikä on ikimuistoisin hetkesi koirasi/koiriesi kanssa?

Apua, pää ei toimi nyt yhtään. Yhtenä voisin mainita niistä hetkistä, kun Eetu nukkuu vieressäni sängyssä. Aina valojen sammuttua se kömpii sängyn alta ja loikkaa viereeni nukkumaan. Asettaa päänsä kainalooni, tuhisee tyytyväisenä ja maiskuttaa unenpöppörässä. Kun lämmin koirapötkö huokaisee onnellisena unissaan vieressäni en vain vaihtaisi mihinkään. Siksi Eetulla on vähän erikoislupa tulla nukkumaan sänkyyn enkä henno sitä ikinä käskeä pois, koska jonakin päivänä antaisin mitä tahansa jotta saisin sen vielä kerran viereeni tuhisemaan

Varmasti toisena hetkenä vastaisin näihin kysymyksiin jotakin toista, mutta kirjoitetaan nyt ne mitä tulee ensin mieleen. Unskin kanssa yksi ikimuistoinen hetki oli se, kun oltiin treenamassa agilitya ja varmaan ensimmäistä kertaa Unskilta oikeasti löytyi selvää intohimoa. Se juoksi ihan kympillä ja irtoili esteille tosissaan, olin ihan pöllähtänyt ja unohdin melkein ohjata! Tuli sellainen vau olo. Penskan kanssa voidaan sanoa ihan se hetki, kun kasvattajalla ollessamme kasvis totesi että "mulla ei ole mitään syytä etten antaisi sulle pentua" ja toisella kerralla "katellaan vielä hetki ja päätetään sitten kuka teille tulisi". Kävellessämme autolle olin ihan hämmentynyt ja totesin poikaystävälle, että voi pojat meille tulee ihan oikeasti pentu! Pentu jota olen halunnut niin pitkään

4. Millainen olisi unelmiesi koira? (luonne, harrastusominaisuudet, rotu, jne.)

Luonteeltaan arjessa tasapainoinen koira, johon voisi luottaa kuin kallioon. Harrastuksessa sopivan tulinen ja periksiantamaton, eli aika työkoiramainen. Harrastuksissa monipuolinen, terve ja innokas partiopoika joka olisi aina valmiina hommiin. Saako tähän vastata että aikalailla australianpaimenkoira, niin pääsen helpommalla ;)

5. Mitä tekisit toisin, jos koirasi olisi vielä 3kk ikäinen?
Unskin kohdalla olisin keskittynyt enemmän tekemään sen kanssa yksin, kun silloin olin vielä ihan "apua ihanaa mulla on kaksi koiraa"-huumassa

6. Miten paljon kuukaudessa sinulla kuluu rahaa koiraan/koiriin?
En ole oikeastaan laskenut, mutta rahaa menee koirien raakaruokintaan, satunnaisiin ostoksiin (treenilelut ja aktivointipelit) ja palkkausherkkuihin

7. Millä tavalla koiraharrastus on muuttanut elämääsi?
Niin paljon! Eetun tullessa oli pahin teinikausi päällä ja itsekin ajatteli, että olisi kiva jos elämässä olisi muutakin sisältöä. Oman koiran kanssa tekeminen oli kivaa ja siitä alkoi tulla harrastus. Treenailun kautta tutustuin uusiin ihmisiin ja oli ihanaa kuluttaa vapaa-aikaa samanhenkisten ihmisen kanssa ja kaupan päälle sai aina väsyneen koiran. Koirista on tullut niin suuri osa elämää ja ne ovat antaneet niin paljon vaihtoehtoja. Vietän mielelläni perjantai-illan treenihallilla raahaten esteitä ja hinkkaamalla radanpätkää koirien kanssa, koska se nyt vain on niin kivaa! Kaverini kysyvät usein, että miten mulla riittää aika ja miten osaan organisoida elämän kahden... (ja nyt kolmen) koiran kanssa, kun käyn lisäksi koulussa, töissä sekä sosiaalisena tyyppinä näen paljon kavereitakin. En vain osannut vastata muuta, kuin että olen tehnyt niin jo 3-vuotta, ei siinä ole itselleni enää mitään kummallista :D

8. Mitä ajattelisit, että koirasi kertoisi sinusta, jos osaisi puhua?
Jaa-a nyt en kyllä keksi. Ehkä että älä aina nipota siitä agilityn lähdössä pysymisestä, vaan anna mun mennä milloin haluan

9. Miten usein vietät vapaa-aikaa ilman koiraa/koiria? Mitä silloin teet?

Aika tasapainoisesti vietän kumpaakin, mutta arkena satunnaisesti illasta ja lähes joka viikonloppu näen tai teen jotakin ilman koiria. Välillä on kyllä kausia, että mikään muu kuin koiralu ei kiinnosta ja silloin viikonloputkin kuluvat kaikenmaailman koirajutuissa. Ilman koiria ollessa näen kavereita jossakin, loppuillasta käydään baarissa tai ollaan jossakin tapahtumassa. Melkein aina kutsutaan kaverit meille kotiin viettämään iltaa, niin koirienkaan ei tarvitse olla yksin :)

10. Mikä elämässäsi muuttuisi, jos sinulla ei olisi koiraa/koiria?


Juhlisin varmasti enemmän ja varmaan lihoisin kymmenen kiloa. Koirien ollessa viikon hoidossa Jämsässä totesin jo toisena päivänä Mikolle, että miten joku jaksaa tämmöistä. Ei me muuta tehty kuin syöty ja katsottu telkkaria, ihan vain siksi että totesin olevan kerrankin hyvä syy olla vaikka koko päivä neljän seinän sisällä :D Mutta ihan oikeasti, jos koiria ei olisi niin voisi vaikka viikon olla vaan kotona astumatta jalallakaan ulos ja pölyyntyä sisällä. Tosin huomasin että se ei sovi mulle sitten yhtään. Eläisin aika huoletonta elämää, sillä nyt kolmesta tyypistä huolehtiminen takaa sen, ettei voi tehdä ihan miten huvittaa. Huomaan syöväni huonommin ilman koiria ja tuhlaavani enemmän rahaa, koska kun koirat on hoidossa menen aina kuluttamaan aikaani shoppaillen keskutaan - paha! Eiköhän se siis jo todettu, että kyllä koiria olla pitää muuten ei tule mitään

11. Mitä tavoitteita sinulla on koiraharrastuksen suhteen?
Eetun kanssa haluaisin agilityssa pakan kasaan ja päästä etenemään, koska koirassa on potentiaalia. Lisäksi E:n kroppa pitäisi saada pysyvästi kuntoon. Unskin kanssa tavoitteena on pitää hauskaa ja tehdä siitä pro agilitykoira. Penskan kanssa sitten tavoitteita tulevaisuudelle enemmänkin, mutta aika näyttää :) 

eläintenpäivä

 

Eläinten päivän kunniaksi muutamia lemppariräpsyjä eiliseltä lenkiltä, jonka tarkoituksena oli ikuistaa syksyn värejä. Ajattelin huvikseni vastata Jennyn vapaasti heittäneeseen haasteeseen ja vastailla 11 kysymykseen

1. Oletko löytänyt Elämäsi Rodun?

Uskon niin. Corgi ja auspai ovat aina olleen sydäntä lähinnä ja tuntuvat omilta. Corgit ovat niin mainioita pakkauksia ja mitä loistavampia harrastuskoiria. Luulen että ne tulevat pyörimään läpi elämän jo vain siksi, että ne ovat tehneet niin alusta asti ja niissä on jotakin erityistä. Auspain uskon olevan myös Elämäni Rotu, mutta tulevaisuus näyttää

2. Entä Elämäsi Koiran? Mikä tekee juuri siitä Elämäsi Koiran?

Eetu on minun elämäni koira. Haaveilin siitä koko elämäni 15-vuotiaaksi ja se on täyttänyt paikkansa niin ensimmäisenä koirana, kuin opettajana, uskollisena ystävänä ja harrastuskoirana. Eetua osaan lukea aivan erityisellä tavalla ja se varmasti minua. Tiesin kiintyväni koiraani, mutta en kuvitellutkaan miten suuri osa siitä tuleekaan minua ja miten rakas se voi olla. Vain yksi voi olla ensimmäinen, kuten sanottu

3. Onko jotain harrastusta, mitä tekisi mieli lähteä kokeilemaan?

PK-lajeja ihan tosissaan, raunioita, vepeä ja paimennusta näin ekaksi

 4. Millainen eläinhistoriasi on?

Pienenä elämäni mullistui kun saimme akvaarion. Akvaario olikin sitten tosi monta vuotta, tosin välillä ilman asukkaita. Vuosien varrella siellä ehti elää niin kaloja, rapuja kuin akaattikotiloitakin. Olen elämäni aikana ehtinyt haluta lähes kaikkia mahdollisia lemmikkieläimiä, mutta ihmeen kaupalla sain myytyä äidilleni parhaiten idean kesyrotista! Kaikkien söpöjen hamstereiden ja marsujen sijasta äitini myöntyi lopulta kesyrottiin (pusuja äiti!). Niimpä meille muutti ensin kaksi rottaa (Roni ja Roi), sitten Ronin kaksi jälkeläistä (Eelis ja Unto) ja vielä Pikku-Leevi ja Unski. Syntymäpäivänäni sain vielä myytyä idean kesyhiiristä ja niitäkin muutti sitten meille (Iines, Mimi ja Iitu). Sitten tulikin se oma Eetu

5. Mikä on parasta koiraharrastuksessa? Mikä ikävintä?
Parasta on onnistumiset ja se kun saat opetettua koirallesi jonkun vaikean jutun ja aattelet että vau, kai mä sitten jotenkin osaan! Parasta on se, kun koira kulkee agiradalla kuin ajatus ja tokokokeessa se antaa parastaan. Kivointa on nähdä koiralla se ilme, kun silmät kiiluu innosta kun on vaan niin kivaa treenata ja tehä kuten ohjaaja sanoo

Tosi monet on sanoneet tähän ilmapiirin tiettyjen lajien piireissä. Voisin tehdä poikkeuksen ja sanoa, että ennakkoluulot. Helposti siellä radan reunalla hämmästellään ja möllistellään, kun joku astelee lähtöön erikoisemman lajin edustajan kanssa. Tai tokokokeessa jonkun erityisemmän rodun tehdessä ajatellaan, että no tuo ei ainakaan tuu pysymään paikkiksessa tai toi tulee seuraamaan niin lahnasti. Itseä ärsyttää, kun ihmiset tulee hämmästelemään oho voiko tommosen kanssa muka harrastaa, mitä se jaksaa muka tehdä

6. Mikä on teidän laji?

Ajattelin määritellä tämän nyt sen mukaan, missä näen että Eetu eniten nauttii, joten: agility ja haku. Unskilla agility ja nykyään myös haku

7. Mikä oli lapsuutesi haaverotu? Onko edelleen?

Corgeja kyllä ihailtiin melkoisesti pienestä pitäen ja sanottiin niitä "maksamakkarakoiriksi". Yksi ylitse muiden oli kyllä berninpaimenkoira ja se on edelleen ihailemani rotu. Seuraavan koiran paikasta taistelivatkin auspai ja berni, mutta loppujenlopuksi totesin auspain vain olevan enemmän sitä mitä nyt etsin. Tulevaisuudessa voisin kuvitella ottavani bernin joskus. Eli joo, kyllä se on.

8. Miten päädyit juuri siihen rotuun, mikä sinulla nyt on?

Corgiin päädyttiin aika klassisella "ensimmäisen koiran ottamistekniikalla", eli selasin ilmoituksia netissä ja huomasin ilmoituksen pentueesta. Eetu osoittautui kelpo corgiksi ja ihastuttiin rotuun, joten corgissa pysyttiin vaikka ajatuksena olikin vähän eri rotu alkuun. Auspai on pyörinyt ajatuksissa jo niin monien vuosien ajan, joten nyt oli vihdoin sen aika

9. Miten päädyit juuri siihen kasvattajaan, jolta koirasi on?

Kuten sanottu, Eetun kasvattajaaan pelkän netti-ilmoituksen takia. Unskia ottaessa yhdistelmä kiinnosti paljon ja etenkin tämä tietty pentu, joten kasvattaja tuli vähän siinä samalla sitten. Mutta Piia on ihan huippumukava kasvattaja, tykkään! Terkkuja jos luet!! :)

Tulevan australianpaimenkoirani kasvattajan etsintä olikin sitten tosi pitkä projekti ja kokoajan karsittiin pois niitä, jotka eivät aivan tuntuneet hyviltä. Piassa tykkäsin aikalailla kaikesta, joten päätin että tuolta kyllä haluan tulevan koirani enkä ole katunut kertaakaan :)

10. Koirasi paras ja huonoin puoli?

Eetu on aina ollut ihanan kuuliainen sellainen kultamussukka poika, joka ei kyseenlaista turhaan mitään. Se on aina innolla tekemässä ja antaa aina kaikkensa, lajista riippumatta. Se on jotenkin tosi inhimillinen koiraksi ja jotenkin sen ilmeistä, eleistä ja ääntelystä voi päätellä tosi laajasti mitä sen päässä liikkuu toisin kuin esim. Untolla on yleensä aina sama perusilme. Huonoja puolia on sen kroppa, joka menee herkästi jumiin ja leikkauksen jälkeen taipumus lihoa niin pirun helposti. Jos eksyt palkkamaan vaikka makkaralla, niin tuntuu että seuraavana päivänä se näkyy heti koirassa. Huonona myös haukkuherkkyys ja se että Eetu ei oikein omatoimisesti lenkeillä paljoa liiku, vaan löntystelee mielummin ihmisten lähellä

Unskin parhaita puolia on sen leppoisa asenne elämään ja miten se nauttii pienistäkin asioita. Esim. kun päästän ne lenkillä irti, niin Unskin on aina pakko vetää koko alkulenkki ihan täysillä ja riehua ja juoksennella, kun muut koirat duunaa peruslenkkijuttuja. Unski on niin onnellinen vaan aina kun pääsee juoksemaan tai riehumaan. Vaikka toisaalta vähän ärsyttää ettei Unski ole oikein semmoinen säpäkkä harrastuskoira, joka tekisi aina täysillä hommia niin oon oppinut arvostaa sitä ihan omana itsenään. Ei tarvitse aina tehdä kaikkea niin suuret tavoitteet mielessä, vaan voi höpsöillä ja nauraa kun menee huonosti. Se opettaa ihan joka päivä, että kunhan pääsee vapaana juoksemaan, niin se kyllä voittaa olohuonetemppuilun ihan 6-0. Huonoina puolina sitten ne korvat, jotka ei aina ole siellä päässä ja silloin on vähän turha huudella. Unski on aika kovapäinen välillä ja tuntuu ettei mikään mene jakeluun ja se leikkii tosi rajusti muiden koirien kanssa

Jasun parhaita ja huonoja puolia on hieman hankala vielä listata, mutta ehkä voin jotakin keksiä. Parhaita puolia innokkuus, rohkeus ja kiintymys muhun jo tässä vaiheessa. Huonoina puolina vähän se, että jo nyt sitä ärsyttää jos treenaan jonkun muun kanssa eli esim. Jasua ei voi ottaa enää halliin istuskelemaan kun teen toisen kanssa, sillä se huutaa kurkku suorana

Muuten kaikki on mitä kivoimpia koiria <3

me halutaan vain leikkiä, anna lisää teippiä

(c) Ilona Karjalainen (jouduin muokkaa kuvat nopeesti tyhmällä ohjelmalla, siksi ihan tukkoset muokkaukset)

Lupasin kirjoitella vähän enemmän koirien treeneistä ja etenkin Jaska Jokusen pentutreeneistä. Ikävä kyllä viime aikoina tokoilu on sijoittunut lähinnä olohuoneeseen, joten mitään suurempaa ei olla tehty. Terve vaan niille "mehän treenataan ittemme voittajaan syksyksi" suunnitelmilleni, ei odotella liikoja! Voittajassa on kyllä niitä liikkeitä jo ihan mukavasti, joten voin olla tyytyväinen edes siihen että ollaan jopa kehitytty. Eetu on tehnyt liikkeestä istumista, kaukoja ja askelsiirtyämiä - jopa seuraamaan tulemisia. Istuminen on satunnaisesti superhyvää ja varmaa, mutta välillä koira jää ihan pokkana seisomaan, vaikka oltaisiin juuri tehty monta onnistunutta istumista. Tämä ärsyttää hulluna itseäni, koska tiedän syyn olevan mun äänensävyssä tai jossakin! Olenkin yrittänyt kertoa E:lle, ettei sen tarvitsisi ihan noin ankarasti viilata pilkkua ja jättää istumatta, jos vaikka sanoisinkin käskyn hieman eri äänellä vahingossa. Etenkin kun otan myös muistutteluna muitakin jääviä ja ovat olleet hyvin muistissa. Kaukot menee kanssa päivästä riippuen tosi hyvin tai sitten E ei malta vain keskittyä. Tänään tehtiin ensin kaikkea muuta ja sitten Eetu tekikin tosi hyvää työtä vaihdoissa. Jätin sen kokeenomaisesti ja menin seisomaan metrin päähän ja sieltä käskytin ja vapautin takapalkalle. Teki ihan puhtaita vaihtoja! Metskulla pelleiltiin tänään pitkästä aikaa neljä erilaista toistoa: koko nouto, nouto lyhyemmällä matkalla, palautus sivulle ja lopuksi istuminen sivulla kapula suussa. Kaikista sai ison juustonpalan palkaksi ja helpotin loppua kohden, ajattelin jos siitä jäisi semmonen "jeejee metskusta saa helppoa ruokaa"-olo

Hetken mulla oli jo huono omatunto Eetun puolesta, kun en ehtinyt sen kanssa ehkä viikkoon treenaamaan kotona. Yleensä kuitenkin hömppäillään iltaisin jotakin naksuttimen kanssa, olkkaritokoillaan tai opetellaan uusia temppuja. Nyt kun Jasu on kunnolla kotiutunut eikä sen perässä tarvitse kokoajan mennä, niin ollaan saatu taas omat hetkemme Eetun kanssa <3 Olenkin huomannut kuinka erilailla Eetu ja Unski tarvitsevat illasta aktivointia. Eetu on haltioissaan jos kaivan naksuttimen ja treenikamat esiin ja leiriydyn lattialle sen kanssa. Unski taas on sellaisella "ai me tehdään jotakin, no ok voidaanhan me jotakin tehdä" asenteella. Näiden viikkojen aikana Eetu on roudannut mulle leluja ja yrittänyt kerjätä huomiota, kun taas Unskille riittää että se saa nukkua parvekkeella omassa paikassaan tai ehkä leikkiä aktivointilelulla. Iltaulkoilulla Eetu taas jäisi mielummin sohvalle köllimään, kuin lähtisi ulos märkään tallustamaan. Unski taas voisi heittää mielellään pidemmänkin lenkin

Siksi Unskin kanssa treenataan olkkariaktivointiakin nyt hieman satunnaisemmin tai ei ainakaan kovin tavoitteellisesti. Tänään kyllä leikitin sitä kumisella narulelulla ja villasukalla, ihana pieni vähän meinasi syttyä! Kovasti teki mieli tarttua, mutta heti alkoi ujostuttaa ja päästi irti. Mutta ei huolta, tästä voi tulla uusi Unski-projekti kun maahanmenosta on saatu niin hyvä. Leikkimisen lisäksi Unski harjoitteli seuraamista niin, että peruuttelin ja palkkasin kun tuli siinä hyvin mukana. Hyvin Untomaista olikin, mutta en viitsinyt stressata vaan palkkailin kunhan teki vain. Lopuksi Unski teki muutaman perusasennon. Tämän pojan kanssa ei vain voi treenata hammasta purren ja tavoitteet takaraivossa, vaan hommassa täytyy olla kokoajan hömppäinen meininki ja olo että tätä tehdään siksi, että on kivaa. Mutta ei se haittaa, jos Unskista toko ei ole niin kivaa, niin minun tehtävä on keksiä silloin jotakin muuta. Se on maailman paras Unppe <3

Jasun kanssa ollaan pikkuhiljaa otettu uusia juttuja treenin alle. Leikkiessä lelusta irrottamista, korokkeella pyörimistä ja kosketusalustaa. Myös maahanmenoa, josta on tullut tosi säpäkkä! Tehty myös paikkamakuuta ja paikoillaan pysymistä. Kaikki sujuu melkoisen kivasti ja pennun kanssa on kivaa treenata

Tänä aamuna sydän oli taas sulaa! Kuten sanoin, niin poikien leikit alkaa sujumaan päivä päivältä paremmin, mutta tänä aamuna taidettiin kyllä rikkoa se viimeinenkin jää. Unski ja Jasu innostuivat leikkimään sisällä ja ensin leikki oli lähinnä rallittelua huoneesta toiseen, mutta pian penskat olivatkin yhtenä kasana eteisen lattialla. Unski antoi ihan huoletta pennun kellistää itensä lattialle ja antoi Jasun purra sen korvia, kuonoa ja ikeniä ihan tuosta vain. Pentu sai kiipeillä ja riehua ja Unski makasi vain lattialla sellainen "PURE VAAN MUA JOO RIEHU VAA PLIIS" rakkausilme päällä. Välissä käytin Jasun pissillä ja sisälle tullessa ajattelin että jokohan rauhoituttaisiin. No ei, sillä Eetu meni kerjäämään Jasulta huomiota ja pian oli samanlainen mönkimispaini päällä. Eetu makasi selällään raajat kohti kattoa "SAAT KIUSATA JOS HALUUT MÄ OON TÄSSÄ" ja pentuhan otti ilon irti. Hauskinta tässä oli se, että samaan aikaan Unski istui ihan mustasukkaisena vierssä sellaisella "jokohan on mun vuoro"-ilmeellä :D Alla oleva video todistaa, nyt Unski ei voi sanoa enää että pentu on siitä ällö

reunalla kaunis on maailma

Tehtiin sunnuntaina vaellusreissu Kolille. Maasto oli melkoisen haastavaa jyrkkine portaineen, polkuineen ja mäkineen koirille, mutta reippaasti kaikki jaksoivat. Etenkin Unski luonnonlapsi oli ihan elementissään! Vaellusreitin jälkeen kiivettiin vielä katselemaan maisemia melkoisen korkealle, kuten kuvasta näkyy. Eräs turistiporukka sattui paikalle juuri samaan aikaan ja kyselivät innoissaan koirista ja seurueen nainen kertoi omistaneensa joskus corgin. Seurueen mies kyseli Jasun ikää ja minulta rotua, johon vastasin sen olevan australianpaimenkoira. Mies osoitti sormellaan ohimoaan ja totesi "very smart dogs" johon nyökkäilin tietyisti takaisin. Tulipa koirien koettua myös näköalahissi sekä koiraystävällinen kahvio. Ovessa luki lappu "sopuisat hurtat ovat myös tervetulleita", mutta vilkaistuani 2h metsässä rällästäviä, kieli pitkällä röhnöttäviä koiriani totesin että ehkä jätämme tällä kertaa väliin

Jasu on melkoisen tapaturmas lapsi, ainakin viime päivinä on tuntunut että pumpulissako tuo pitäisi kasvattaa että pysyttäisiin hengissä. Maanantai aamu alkoi klo 3.00 yöllä, kun ihmeteltiin että Jasu ei vieläkään nuku vaan vinkuu jatkuvasti. Hälytyskellot alkoivat soida ja valot päälle laitettua edessä olikin melko karmea näky: koko huone täynnä veristä ripulia. Siivouksen yhteydessä Jasu vielä oksenti, muuten oli kyllä oma iloinen itsensä. En uskaltanut enää nukkua, sillä pelkäsin pennun kuivuvan. Elättelin jo pelkoa jostain pahemmasta, mutta onneksi Jasun kunto koheni nesteytyksellä ja paastolla jo vuorokauden sisään. Hankalaa oli keksiä tekemistä pennulle, joka ei saa syödä eikä riehua. Keksin sitten pestä ja föönata Jasun, voin kertoa että sen jälkeen oli väsynyt poika! Eilen äkkäsin sen pihalla sieni suussa, onneksi ei ehtinyt puraista. Tänään olin lähdössä kouluun, kun koirat leikkivät keskenään. Jasu vaani Unskia ja tehdessään saalistusloikan se laskeutui jalalleen huonosti. Alkoi mieletön huuto ja kirkuminen, eikä pentu hiljentynyt vaikka pidin sitä sylissäni. Hetken rauhoituttua laitoin sen maahan, mutta kävelystä ei tullut mitään: Jasu ei voinut varata painoa jalalle ollenkaan ja jos yritti, niin kiljui samalla. Hetken jo mietin että voiko tämä olla edes mahdollista, mutta onneksi jalka palautui normaaliksi vähitellen

Muuten tästä kolmikosta on muodustumassa pikkuhiljaa lauma, ja leikit kolmisteen sujuvat päivä päivältä paremmin. Eetu on Jasulle isoveli, jota voi mennä helposti härnäämään ja roikkumaan kiinni toisen häntään. Eetun ja Jasun painileikit osuvat hyvin yhteen niin ulkona kuin väsypainina olohuoneen lattialla. Unskista olen erityisen ylpeä, sillä se alkaa vihdoin tajuamaan että pennussa on jopa omat puolensa. Kivointa on juosta pentua karkuun ja sitten välillä tulla painimaan ja pistämään kersa ruotuun, sitten taas uudestaan leikkiä hippaa. Sisällä Unski on vähän liian tarkka tavaroistaan ja on ärähtänyt Jasulle jos se on mennyt lähelle esim. treenireppua tai luuta. Kerran rapsutin Unskia ja Jasu yritti tulla kanssa syliin, niin Unski ärähti sille. Näitä tilanteita osaan kuitenkin nykyään välttää tai ainakin ennakoida huomauttamalla Unskille, jos se yrittää yhtään omia turhia asioita. Kuitenkin, Jasu alkaa kuulua jo kaikkien mielestä perheeseen ja viime päivinä onkin ollut ihana seurata niitä lenkillä. Ilmojen viilettyä jokaisesta koirasta (etenkim Eetusta!) löytyy ihan uutta virtaa. Koirat ovat tulleet niin hyvin juttuun, että ihan sydän sulaa katsoessa miten hauskaa niillä on keskenään - kuvat kertokoon enemmän

Lenkkeily kaikkien kolmen kanssa on ollut muutenkin mukavaa. Kaikilta on löytynyt yksi pari korvia, joita käytetään aktiivisesti. Etenkin Unto on ryhdistätynyt niin kilttinä ja kuuliaisena koirana, että ihan hävettää ajatella millainen se on joskus ollut. Nyt se tulee täysillä luokse kun kutsuu ja tehotreenissä ollut maahanmeno on tuottanut erinomaisia tuloksia. Nykyään lenkillä Unton ollessa kaukana voin huutaa sen lennosta maahan ja koira käy makaamaan juuri siihen paikkaan missä on. Testasin viimeksi eilen kun oltiin pimeällä lenkillä ja Unto juoksenteli 100m päässä - toimii! Enemmän poikien treeneistä sitten omassa postauksessa, niin saadaan vähän arki- ja treenijutut erilleen :) Btw ulkoasu tulee päivittymään ja penskan lärvi ilmestymään yläpalkkiin, kunhan jaksan taikoa uuden bannerin - anyone? Kuvista kiitos (c) Ilona Karjalainen