tavoitteet vuodelle 2013 (nyt uskaltaa)

Nyt kun treenaaminen on ottanut taas tuulta siipien alle, niin voisin uskaltaa ajatella tätä vuotta hieman pidemmälle. Tulevalle vuodelle tulee olemaan kuitenkin paljon myös hieman erilaisia tavoitteita kuin viimeksi

Eetu

• agility
  - pakka koossa (pää sekä kroppa)
  - kisaamaan enemmän, jos irtoisi puuttuvat nollat!
  - treenipaikka!
  - muista oikea mielentila ja pidä rutiineista kiinni, muuten ollaan hukassa
  
• toko
  - avoimen jankkaus loppukoon (mene sinne kokeeseen!)
  - joko TK1 tai suoraan avoimeen (päätä!)
  
• lisää hyödyllisiä (ja ehkä niitä epämääräisiäkin) temppuja
• käynti hierojalla
• enemmän yksinoloa ja vieraaseen paikkaan jäämistä (eroahdistus, pois)
  

Unto 

• kasvu kunnon koirakansalaiseksi
• löydä unskin ehdottomat suosikit (herkuissa, leluissa jne.)
• enemmän aikaa kahdestaan
  
•  toko
  - peruskäskyt kuntoon!
  - alon ja avoimen liikkeitä
  - paikkamakuu pidettävä kasassa!
  
•  agilityn jatkaminen, toivottavasti aktiivisesti!
  
• kokeile muita lajeja (koiratanssi jne)
  

Yhteiseksi tavoitteeksi tulee käyttäytyminen ovikellon soidessa, vieraiden astuessa ovesta sisään sekä niiden jättäminen rauhaan käskystä. Untoa tästä ei koske kyllä oikeastaan kuin ovikello, mutta Eetu saa luvan opetella hieman hillitsemään onneaan. Yleisesti myös kaupungilla kulkemisesta ja muiden ohittamisesta haluan vielä mukavampia tilanteita! Tänään herättiin jo aikaisin treenaamaan ja työn alle suuresti treenaamista ja elämää helpottava "petiin"-käsky. Eetu tämän on osannut jo kakarasta lähtien, mutta päätin aloittaa uudelleen. Nyt toisen voi käskeä petiin odottamaan rauhassa, kun treenaa toisen kanssa. Videolla näkee miten erilaisia tyyppejä nuo oikeasti on. Treenatessa Unto keskittyy ja tekee hissukseen, odottaessa omaa vuoroaan on nätisti sohvalla. Eetu taas... noh Eetu on Eetu, katsokaa videolta!

kun ylipäätään ajatellaan, aina kahta poikaa kerrallaan

Ah, tämmöset treenipiikit on aina tervetulleita! Äsken istuin vielä sohvalla ja luin yhden kasvattajan blogia. Kirjoitus kertoi tarinaa hänen edesmenneestä corgistaan, joka oli kertomuksen mukaan aikamoinen persoona. Huomasin koiran muistuttavan hyvin paljon Unskia, etenkin motivoimisen ja palkitsemisen kohdalla. Kyllähän meillä lelukori pursuaa rättileluja, villasukkia ja vinkuvia tennispalloja - miksi? Koska Eetu rakastaa niitä ja voisi kiivetä kuuhun niiden vuoksi. Onneksi Unto syttyy niistä myös, mutta tuntuu että olisi vielä paljon asioita joita voisin hyödyntää sen kanssa treenaamisessa. Vasta hetkittäin saan sen syttymään ihan täysillä ja ne hetket ovat silloin, kun en yritä liikaa. Ne hetket ovat silloin, kun kuljetaan koirien kanssa iltaisin ulkona ja hetken mielijohteesta juoksen niitä karkuun ja villiinnytän jahtaamaan lapastani. Silloin Unskin silmissä on sellainen palo, kun se tekee kaikkensa päästäkseen lapaseen kiinni ja roikkuu siinä muristen

Treeneissä Unpe on tehnyt maahanmenoa liikkeestä (kiertämällä tai "kieppi" käskyn jälkeen) ja siitä tulee hetki hetkeltä nopeampi. Unski on kyllä siitä ihana, että se ottaa aina yhden liikkeen lempitempukseen ja tarjoaa sitä kokoajan. Muistan vielä ajat, kun se ei millään tahtonut mennä maahan käskystä ja nyt tarjoaa sitä kokoajan. Hassutteluna ollaan tehty alla olevaa "kurre"-asentoa, jonka ketterä kettu oppi nopeasti. Ulkona ollaan tehty maahanmenoja, luoksetuloja ja paikkamakuuta. Paikkamakuu vaikuttaa vielä hyvältä (koputan puuta niin kovaa kuin jaksan) ja kettu pysyy skarppina maassa. Mahdollisesti seuraavana juttuna onkin pään asettaminen maahan, jonka sheippaan niinkuin Eetultakin

Otsikko tuleekin sitten siitä, miten ihanaa on yrittää hillitä kahta treeni-intoa pursuavaa koiraa. En oikeasti keksi mihin käyttäisin Eetun mielettömän motivaation aina iltaisin, kun ei jaksa tehdä kuin jotakin pienempää. Unskin treenaaminen nostaa sillä kierrokset niin ylös, ettei voida tehdä mitään pilkun viilaus juttujakaan. Työn alla kun voisivat olla enimmäkseen avoimen kaukojen hiominen, kapulan pito-treeni tai voittajan kaukot. Mihinkää näistä pienen raketin keskittyminen ei tässä mielentilassa kestä, joten jotain muuta pitäisi keksiä. Ollaankin vahvistettu kolikon nostaminen lattialta-temppua, joka sekin on jo ihan piece of cake!

Laitetaan tämä päätös vaikka uuden asunnon piikkiin (jonne muutamme viikon sisään), mutta ajattelin että hakisin meille treenipaikkaa nyt jonnekin. Aiemmin jo piti, mutta en uskaltanut vielä sitoutua hieman paikkaansa hakevan arjen keskellä. Nyt tekisi mieli, mutta mitä ja kumman koiran kanssa. Eetun kanssa kuumottelisi päästä aksaamaan, jotta päästäisiin taas kisaamaan. Unskin kanssa tahtoisin jatkaa agilityn alkeita, mutta mietin käytäisiinkö kuitenkin ensin vaikka jossakin arkitoko tyylisellä kurssilla. Näkisi miten pikkukettu olisi hanskassa kesän jälkeen, kun ei olla päästy porukassa treenaamaan. Odotan innolla muuttoa juuri siksi, että päästään useammin liikkumaan myös ihan keskustaan jossa on paljon häiriötä

takaisin satulaan

Kuitataan koirien kuukauden lomailu Jämsässä, sen jälkeiset "yhyy ne ei osaa enää käyttäytyä"-ulina ja muu typerä valitus tähän yhteen lauseeseen. Noin, sitten keskitytään vuoden ensimmäiseen merkintään! Meidän elämä tulee taas hieman muuttumaan, kun sain kuulla ennen joulua mitä parhaimman uutisen: sain asunnon keskustasta! Elämä tulee helpottumaan paljon, kun kaikkialle pääsee kävellen ja helppo kulkea. Autonkin aion antaa pois, mikä on kyllä pitkä miinus koiraharrastusta ajatellen

Jämsässä ehdittiin käydä moikkaamassa Kössi-leobergin pentua. Kävi taas kerran selväksi, että Unski ei vain tykkää liian uteliaista ja iholle tunkevista koirista. Kössi-pieni olisi halunnut kovasti leikkiä, mutta Unskia alkoi samantien ahdistaa itseään tyrkyttävä ja säheltävä pentu. Saattaa tuo murkkuikäkin painaa kupissa, kun kokoajan piti olla isottelemassa. Lisäksi oltiin yksi yö Jyväskylässä poikaystävän kämpillä, jossa pojat osasivat onneksi käyttäytyä. Koitan nyt kuskata niitä mahdollisimman paljon joka paikkaan kylään, jotta jatkossa reissaaminen olisi vielä mukavampaa

Ollaan menty päivittäin lenkille järven jäälle ja voin vannoa, että tullaan varmaan menemään talven jokaisena päivänä! Ei ole oikeasti parempaa paikkaa lenkkeillä, kun jokapuolella ihan tyhjää eikä tarvitse väistellä ketään vastaantulijoita. Voi vain keskittyä katsomaan koirien temmellystä, kun ne juoksentelevat koko sydämensä edestä. Vieläpä kun ne leikittävät toinen toisiaan ja juoksevat toisiaan karkuun pää kolmantena jalkana. Tykkään siksi erityisesti näistä kuvista, koska kerrankin kumpikaan ei roiku joka kuvassa toisen niskakarvoissa kiinni tai näytä tyrannikoiralta! (katso tarvittaessa 2.kuva)

Jos loppuvuodesta elämä koitteli Unskia, niin nyt on sitten Eetun vuoro. Koettelemukset ovat vain vähän eri luokkaa, sillä kyseessä on vain yksinoloharjoittelua ja Unton aktiivista treenaamista. Ollaan Unpen kanssa tehty nyt tosi paljon uusia juttuja, joista otin treenivideonkin. Treenien aikana Eetu opetteli elämään asian kanssa eristettynä olohuoneesta ja taustaäänistä voitte päätellä mitä mieltä se asiasta oli. On ollut todella palkitsevaa päästä tekemään pitkästä aikaa kunnolla minun pienen miehen kanssa, koska se on niin pätevä! Hetkellisesti jo ajattelin, että okei ehkä siitä ei tule tulta ja tappuraa syöksevää harrastuskoiraa, vaan se saa olla pieni suuri ajattelija ja omissa haaveissaan viihtyvä Unto. Sitten ajattelin että miksi luovuttaisin: ostetaan vaikka eläinkauppa tyhjäksi herkuista ja leluista, jotta löydetään mieluisat tai mitä tahansa - mutta ei luovuteta! Nyt ollaan edetty isoa askelia lyhyessä ajassa ja voi pojat, kyllä tästä vielä harrastuskoira saadaan! Kertooko jotain se, että katsoessani treenivideota Unpe tuli jatkuvasti tarjoamaan temppujaan eteeni ja tuijottamaan tiiviisti jo ennestään tuttu katse silmissään; "tehäänkö me jotain voitaisko tehä oisin tässä valmiina hei tehään vaan!"

2012

Viime vuonna elämässä tapahtui suuria muutoksia ja saavutuksia, jonka takia yhden blogitekstinkin otsikoinkin biisin sanoilla: "tervetuloo elämäni kääntöpisteeseen"! Palataan nyt viime vuoden tapahtumiin

Tammikuussa Uudenvuoden aamuna lähtimme ajamaan kohti Joroisia hakemaan uutta perheenjäsentämme kotiin. Pieni poika sai nimekseen Unto ja pojista tuli heti kaveruksia keskenään. Jo pian huomasin kuinka paljon luonnetta pennussa olikaan ja hieman jännityksellä odotin mitä siitä kasvaisi. Tammikuu menikin kokonaan pentuhömppäillesssä. Eetun kanssa paneuduttiin kunnolla agilityyn ja koettiin askelia niin eteen- kuin taaksepäin

Helmikuussa blogikirjoitusten perusteella ollaan oltu todella aktiivisia, sillä tekstit pomppii tyyliin; "oltiin treenaamassa tokoa.... sitten lähettiinkin agilityyn.... josta mentiin lenkille sen ja sen kanssa". Oivoi, haikeudella muisteleekin noita aikoja kun koulua oli satunnaisesti ja päivisin aikaa pelkkään koirailuun. Aktiivisesti siis treenattiin tokoa ja agilitya sekä kaikkea muuta mahdollista satunnaisesti. Unski kasvoi ja opiskeli koiranelämää ahkerasti tutustuen uusiin koiriin, ihmisiin ja treenipaikkoihin

Maaliskuulta ei niin paljon kuvia olekaan, mutta sitä enemmän hienoja hetkiä. Kaikessa hiljaisuudessa tilasin meille agilitylisenssin ja käytiin korkkaamassa ensimmäiset viralliset kisat! Ensimmäiseltä viralliselta radalta koskaan saatiin 5vp ja sekin oman pienen mokani takia. Tottakai ärsytti, mutta ei mennyt kauaa kun oltiin jo Jyväskylän kisoissa josta irtosi ensimmäinen nolla! Radalta maaliin tullessa tuuletin ja huusin kuin mielipuoli, mutta voi sitä fiilistä. Treenattiin siis koko kuukausi agilitya hullun kiilto silmissä ja kuola poskella: se oli niin meidän päälaji. Unto kasvoi kasvamistaan ja treenattiin pikkuhiljaa enemmän. Käytiin myös molempien koirien kanssa avustamassa koirakoulun kursseilla vieraana koirana sekä Eetu kävi hierojalla

Huhtikuussa lumet alkoivat hiljalleen sulaa ja ajatus keväästä hiipi mielessä. Unto täytti 5kk ja ihmeteltiin minne aika oli oikein kadonnut. Unski kävi myös ensimmäisessä mätsärissään, jossa käyttäytyi kuin pieni unelma. Ei sitä kiinnostanut paikalla hyörivät koirat tai yleinen hälinä, pieni otti ihan rennosti. Aukaisin myös pitkään kestäneen tokomasennus solmun, jonka jälkeen ymmärsin koiraharrastusta taas hieman paremmin ja aloimme treenaamaan hyvällä mielellä

Toukokuu on siitä ihana kuukausi, että koiraharrastaminen ottaa kunnolla siivet alleen. Mistä oli siis toukokuu tehty? - Ensimmäisistä agilityn ulkotreeneistä, mätsäreistä ja agiltykisoista, takapihalla tokoilusta ja Unton rakkaudesta uimiseen 

Kesäkuussa valmistuin kauppiksesta merkonomiksi ja ovet olivat auki maailmalle. Tiedostaen mahdollisen muuton suurempaan kaupunkiin aloin panostamaan arkitottelevaisuuteen, vaikka muuten otettiinkin kesä vastaan rennoissa tunnelmissa. Saatiin ihania vieraita (yllä oleva kuva) jonka ansiosta sitä taas tunsi rodun vähän enemmän omakseen. Käytiin myös Jyväskylässä agilityn SM-kisoissa turisteilemassa Unskin kanssa ja ostin kunnon agilitykengät. Kesä ja koiratapahtumat on parasta! 

Heinäkuun odotetuin tapahtuma oli Agitrotu, jossa oltiin kisaamassa. Viimeksi keväällä virallisissa kisoissa olleena hinku kisakentille oli kova, etenkin kun rata meni meidän osalta aivan nappiin! Oli siistiä olla edustamassa rotuaan tällaisessa tapahtumassa ja saada ihmiset tajuamaan, mihin corgista oikeasti on. Kuukauden aikana sain myös ilmoituksen, joka mullisti elämämme täysin: sain opiskelupaikan Joensuusta! Muuten olin koko kesän töissä, jonka ansiosta treenaaminen painottui lähinnä agilityyn molempien koirien kanssa

Elokuun aikana löytyi Joensuusta kämppä, joten huoli siitä etten saisi koiria mukaan oli ohitse. Muuten nautittiin viimeisestä kuukaudesta, jonka viettäisimme tätä tuttua ja ihanaa elämää. Nähtiin paljon koirakavereita ja treenattiin agilitya ahkerasti - juuri täydellinen elokuu. Ajatus sen loppumisesta sai välillä kyyneleet silmänurkkiin, kun tulevaisuus oli koiraharrastamisen osaltakin ihan auki. Vuoden lempikuvat taitavat olla edelleen Ellasta ja Untosta otetut kuvat. Niistä välittyy aina yhtä ihana, herkkä tunnelma siitä miten kaksi kaverusta voi rakastaa toistensa seuraa ja olla kuin luodut toisilleen :)

Niin se kesä loppui ja syyskuu alkoi muuton sekä uuteen kouluun ja paikkakuntaan tutustuessa. Koirat olivat syys- ja lokakuun aikalailla Jämsässä, joten kirjoitukset olivat lähinnä poikien ikävöintiin ja tulevan suunnittelua. Kävin syyslomalla Jämsässä, jossa ehdittiin treenaamaan agilitya ja elämään hetki tuttua kaavaa. Joensuussa tutustuttiin uusiin tuttavuuksiin (iso kiitos!) ja opeteltiin uutta arkea. Paljon energiaa ei treenaamisen juuri jäänyt ja vietettiin aikamoista kotikoiran arkea. Lokakuun lopussa Eetu täytti 3-vuotta!

Ihme kyllä, marraskuussa on jopa alkanut tapahtua! Sen aikana ehdittiin pitää yksi tai kaksi corgimiittiä, treenattu enemmän ja lenkkeilty ahkerasti. Kuukauden kovin juttu oli kuitenkin uusi, rakas Nikon jonka ansiosta kuvia alkoi omastatakaa tulla enemmän ja marraskuun koleus unohtui ja näytti jopa hienolta valokuvissa. Ilo loppui lyhyeen kuitenkin Unpen tullessa kipeäski, joka meni kaavaa "kun yhdestä päästään, niin toinen jo tulossa tilalle". Eläinlääkärillä käytiin useaan otteeseen ja Unton pääsi sairaslomalle. Eetun kanssa vietettiin laatuaikaa kahdestaan vähän aikaa

Joulukuun alussa elettiin jo tavallista arkea, ennenkuin koirat lähtivät loppuvuodeksi Jämsään. Talvi ei tuntunut enää yhtään pahalta kameran linssin takaa, vaan oikeastaan aika kauniilta

Tiivistettynä tämä vuosi paini ihan eri sarjassa kuin edellinen, mutta se on hyväksyttävä niin. Kirjoitin ensin monta lausetta siitä, kuinka lupailin tästä vuodesta aktiivista ja niin ei käynyt. Selasin kuitenkin tämän postauksen ylöspäin ja tajusin kuinka paljon ehdittiinkään tehdä. Mehän käytiin kisoissa, saatiin tuloksia, käytiin viikoittain ja päivittäin treenaamassa ja kulutettiin aikaa vaikka kuinka paljon. Ollaan otettu Eetun kanssa huimia askelia harrastamisessa ja olen oppinut toimimaan sen kanssa. Jotenkin kaikki tämä on vähän unohtunut, kun suunnitelmia on joutunut aina siirtämään erinäisten velvoitteiden tieltä. Toivotaan että tulevasta vuodesta tulisi hieman erilainen :)