29 heinäkuuta 2012

päteviä poikia

Eetun opetellessa agilityn alkeita kirjoitin muistaakseni jokaiset treenit blogiin ja piirsin vielä ratapiirroksetkin. Nyt kun Unto ei enää "kokeile" vaan "treenaa", niin on hyvä alkaa kirjoittaa paremmin treenejä ylös. Tänään otin molemmat pojat mukaan alkeisryhmän treeneihin, sillä ei torstaina päästy ollenkaan. Oli mielettömän kuuma päivä ja uudet viilennystakit pääsivät vihdoin käyttöön. Treeneissä oli taas pieni rata, johon muut rakensivat ratoja. Kuumuuden takia päätin ottaa vain kevyttä rallittelua ja kokeilla miten koira muistaa takaakierrot. En edes muista milloin ollaan niitäkään treenattu! Tykkään siitä, miten suunnittelen nykyään treenit kunnolla ja keskityn tiettyihin asioihin. Talvella otin monesti kepit ja kontaktit työnalle ("tänään teen pelkkiä niitä") mutta aina löysin itseni tekemästä jotain radanpätkää, joka ei hyödyttänyt mitään. Nyt päätän treenattavat asiat etukäteen paperille enkä luista päätöksistä. Jos treeneissä jää aikaa, niin tehostan ja vaikeutan treenattavaa asiaa



Eetu teki kolme pientä rataa, joista ensimmäinen oli vain rallittelua. Toisella radalla pussista käännyttiin tiukasti A:lle, joita ei ollakaan vielä tehty toimivien 2on2off-kontaktien aikana. Ollaan keskitytty lähinnä maksimoimaan vauhti, koska nehän yleensä vaikeimpia ovat. Tämä sujui hyvin, vaikka suosiolla varmistelinkin vähän. Kontaktilta vapautus suoraan hypyn takaakierrolle, joita ei myöskään olla tehty. Eniten aristan aina näissä vapautustilanteissa juuri näitä tilanteita: pitäisi olla askel koiran edellä, mutta kuitenkin jättää se kontaktille odottamaan jos haluaa etumatkaa. Tuntuu kömpelöltä saada äkkiä omat jalat vauhtiin ja ehtiä ohjaamaan koiraa. No, takaakierto oli helppo vaikken ohjannut paljoa kropalla, vaan lähinnä "takaa" käsky. Haasteena vielä tämän jälkeen melkein suora putki, jonka jälkeen suoralla linjalla hyppy. Päätin kokeilla Eetua ja käskin kiertää takaa. Ja voi vitsi se kierti takaakiertona, vaikka olin kaukana enkä todellakaan opastamassa! Tämä toisen kerran ja meni uudelleen, vaikka ohjasin vain käskyllä. Vähän revitettiin lelua näin hienon pojan kanssa


Unton oli seuraavana ja ihmettelin miten hyvin se oli kuulolla jo radalle mennessä. Ehkä paremminkin kuinka hyvin se keskittyi tekemään kun piti ja oli pentumaisen hömppä loput ajasta. Otettiin hyppy-putki ja pussi-putki-hyppy sarjoja, joiden välillä palkkasin. Rimoja olen alkanut pitää välillä siivekkeiden jalkojen päällä, jolloin korkeutta tulee alle 5cm. Putkeen sinkosi kivalla vauhdilla, tosin sieltä suoraan moikkaamaan kivoja tuttuja kentän laidalla. Onneksi maltan nykyään vain alkaa kiljumaan, hyppimään ja riehumaan (= tehdä itsestäni mielenkiintoisen) joka on paljon mukavampaa kuin hakea kakara niskavilloista takaisin hommiin. Nyt Unto lähtee onnessaan juoksemaan mua kiinni ja saa palkkaa tullessaan takaisin. Lähdöistä olen alkanut automaattisesti aina palkkaamaan, koska pienen täytyy saada vielä erikseen siitä kuitenkin palkkio. Näin vahvistetaan sitä lähdössä pysymistäkin samantien! 2on2off-asentoa voisin alkaa siltä pikkuhiljaa sheippaamaan, kun agility näyttää tällähetkellä olevan päälajina. 


Tänään käytiin päivällä uittamassa koiria Janitan kanssa. Unto kävi omatoimisesti taas uimassa ja tyytyi sitten omiin rantaleikkeihinsä. Eetu sai hakea vielä lelua monta kertaa, jotta ylläpidetään kisakuntoa. Hieman hanakammin se menee uimaan kuin ennen. Liian monta kertaa joku on tullut kesken paluumatkaa ottamaan lelun suusta tai tulee uimaan päälle, mikä ahdistaa Eetua valtavasti. Näissä tilanteissa sen silmistä paistaa puhdas paniikki, kun raukka luulee varmaan hukkuvansa. En todellakaan halua opettaa Untosta sellaista, joka käy ryöväämässä lelut muiden suusta. Muuten uusina juttuina oon naksutellut Eetulle ryömimistä ja Untolle vahvistanut pyörähdystä



Vielä mainitsemisen arvoinen asia: aikaisemmin illalla Unto rynnisti huoneeseen seuraten jotakin pientä ja liikkuvaa ajaen sen kaappini alle. Kaapin alta otus juoksi koirien pedin alle Unto perässään. Pedin liikahtaessa näin sen: nyrkinkokoinen rupisammakko. Kiljuen hyppäsin sänkyyni ja kävin kiskomassa Unton mukaani. Hieman yllätyksenä tämänkin tuli, mutta mitäs meidän kakarasta voisikaan odottaa. Jos siis ylläoleva naama näyttää mielestänne viattomalta ja söpöltä, niin älkää uskoko

 

25 heinäkuuta 2012

onnellinen päivä meidän paratiisissa on aluillaan

Huoh, kirjoitin jo pitkän tekstin, mutta painoin sivun vahingossa pois. Viime viikolla meillä oli kivaa, kun mentiin koirien kanssa yökylään Evielle. Koirat saivat riehua keskenään pihalla ja meidän piskit innostuivat taas jahtaamaan kissoja. Oikeasti, meidän koirien piti pelätä kissoja? Sisällä pojat eivät meinanneet oikein rauhoittua ja etenkin Eetu ei voinut päästää mua silmistään. Pitäisi tehdä tämmöisiä reissuja useammin, niin koirat oppisivat rentoutumaan uusissa paikoissa nopeammin. Aamulla juotiin kahvit ulkoportailla ja koirat saivat purkaa energiaa ennen tulevaa automatkaa Lempäälään epiksiin

(c) Kai Karuveha

Ilmoittauduttiin ulkopuolisina (= jo kisanneina) möllien hyppyradalle, jotta Eetu pääsisi vähän irroittelemaan. Annoin sen irtoilla mahdollisimman paljon ja hakea kaukaa esteille. Tämä hyvä, tosin ensimmäisellä putkella oli tarkoitus kääntää se sinne liikkuessa samalla. Olin jo liikaa menossa eteenpäin ja koira tuli putkelta ohi. Varsinainen rata oli 2.lk agilityrata. Ennen vuoroamme kävin tekemässä viereisillä esteillä keppejä ja kontakteja. Kepeille annoin hakea itse ja ei vitsi miten hieno se oli! Retuutettiin lelua hulluna ja korkeasta vireestä huolimatta sinkoi aina oikeaan väliin. Kontakteille pysähtyi myös aina. Ensimmäisellä startilla haki kepit jostain syystä väärältä puolelta ja tuli A:n kontaktin läpi. Puomi ja keinu hyvät. Radalta tullessa juoksin samantien ilmoittaitumaan uusintaan. Seuraavalla startilla haki kepit oikein ja teki kaikki kontaktit. Ennen A:ta päätin kokeilla uutta juttua ja hiljentää koiran vauhtia huutamalla sen nimeä juuri ennen A:ta. Näin koira otti kontaktia muhun eikä singonnut sillä hullulla raivolla esteelle. Näin aletaan tekemään kisoissa! Video radasta.


(c) Viivi Saarikko


Sunnuntaina mentiin ensimmäistä kertaa Unton kanssa aloittelevien ryhmätreeneihin. Tein putkea, siivekkeitä ja niiden kiertämistä sekä tutustuttiin pelottavaan keinuun. Unto rassukka edelleen pelkää keinun ääntä ja liikettä ja paineistuu niistä. Palkkasin sitä keinuun koskemisesta, mutta heti kun keinu nousi vähänkin maasta niin tyyppi ei suostunut tulemaan lähellekään. Ajattelin rakentaa keinun paukutuspelin kotiin, jolla tutustuttaisiin vastaavaan liikkeeseen ja siirretään myöhemmin keinulle

Eilen mentiin treenaamaan Tuijan & Pepen kanssa. Suunnittelin soikion muotoisen radan pitkillä este-etäisyyksillä, jotta päästäisiin tekemään vauhdikkaita keppejä ja A:lle menoja. Keppejä otettiin ensin yksittäisinä ja lisäsin hiljalleen mukaan hypyn ja putken. Treenien tarkoituksena oli saada kepit sille mallille, että koira hakisi niille esteeltä itsenäisesti vaikka seisoisin kaukana. Tässä onnistuttiin! Ja ai että millä draivilla se kepit tekikään, niin hieno!


A:lla heti ensimmäisellä toistolla vauhtia putkesta ja syöksyin varmistamaan kontaktin. Meinasi tulla lävitse, mutta varmistelujen takia pysähtyi. Palkkasin tästä loistavasti eikä tullut treeneissä kertaakaan lävitse :) Videolla yhdistettynä treenien asiat yhtenäisenä, vähän hyvä fiilis!

Unton kanssa tehtiin putkea ja aitoja rimat maassa. Tehtiin jo lopuksi kahta hyppyä peräkkäin, kun Unski tajusi nopeasti mitä haettiin. Lopuksi tehtiin jopa pientä rataa, jossa hyppy-putki-hyppy-hyppy! Pätevä kakara.



Tokoiltu ollaan vähäsen sisällä. Unton kanssa lähinnä perusasentoa ja paikkamakuuta ja Eetun kanssa seuraamisen askelsiirtymiä, kapulan pitoa ja kaukoja.

09 heinäkuuta 2012

en oo sitä tyyppii joka venailee, mä lähen hakeen sen yöllä tai päivällä, paisteeseen tai sateeseen

Nyt yhteenvetoa viimeisimmistä, onnistuneista treeneistä! Torstaina ryhmätreeneissä tehtiin taas omatoimisesti mitä haluttiin, eli meidän kohdalla se tarkoitti keppejä ja kontakteja. A:lla ongelmaksi on tullut aina ensimmäinen toisto. Ensimmäisellä kerralla koira saattaa raivolla tulla vaan lävitse, vaikka seisoisin sen edessä varmistamassa. Toisella toistolla se hidastaa jo A:n päällä ja laskeutuu siististi 2on2off-asentoon ja nököttää siinä. Ennen otin vain hammasta purren esteen uudelleen, mutta tajusin että siitähän se koira vain tykkää. Toinen ongelma on kontaktilla pysyminen palkkauksen jälkeen ja ennen vapautuskäskyä. Ensimmäisessä tapauksessa koira saattaa liikahtaa jo esteeltä pois kun olen tulossa palkkaamaan sitä tai sen jälkeen kun on syönyt naminsa



Tänään käytiin treenaamassa Ilonan ja koirien kanssa. Suunnitelmana edelleen vain keppejä ja kontakteja. Keppien molempiin päihin putket, jotta saatiin vauhtia mukaan. Kepeille itsenästä hakua ollaan tehty nyt tyyliin, että seisotaan koiran kanssa suoraan keppien edessä ja käskytän hakemaan kepeille. Tämä on selvästi auttanut, sillä nyt mun paikasta riippumatta koira syöksyy itsenäisesti oikeaan väliin. Vauhtia alkaa olemaan kiitettävästi, kun koira menee pomppimalla koko kepit. Varmuutta keppien suorittamiseen on tullut mielettömästi lisää, sillä nykyään pystyn vedättämään koiraa tavalla mitä en olis ennen voinut kuvitellakaan. Pystyn jättämään sen kepittelemään ja kirittämään itse edelle


Kontakteja tänään vain A:lla. Alkuun leikittiin kontaktilla: pyöräytin kontaktille, revittiin lelua, vapautus ja samantien uudelleen. Ekalla kokonaisella toistolla tuli kontaktista lävitse, josta lähti pois radalta. Ilona teki välissä ja sen jälkeen jatkettiin. Pysähtyi muistaakseni tämän jälkeen jokaisella kerralla. Nostatin kierroksia ja otettiin vauhtia putkesta, silti aina hidasti ja jäi kontaktille. Takaaleikkaukset ovat olleet hankalia A:lla, kun en ehdi tarpeeksi nopeasti varmistamaan. Nyt nekin kuitenkin toimi, vuhuu!



Ilonan tehdessä otettiin myös "feikkilähtöjä" joissa runsaasti palkkaa suuhun, kun pysyi rauhassa istumassa. Täytyy oikeasti alkaa palkkaamaan jatkossa lähdöistä, jotta koiralle muodostuisi kuva että siellä kannattaa olla vaikka radalla olisi kivempaa. Kisoja voisin alkaa katsomaan, tyhmää miten työvuorot haittaa harrastamista ellei välttämättä halua anoa vapaaksi. Tosin heinäkuu alkaa olla buukattu täyteen muutakin ohjelmaa. Unto teki mutkaputkea ja ensimmäistä kertaa pussia. Ei tarvinnut kuin muutama toisto, niin Unto teki pussia itsenäisesti. Sukelsi samantien kankaan alitse ja tehtiin ilman avustajaa niin, että pystyin seisoaltaan lähettämään Unskin pussiin. 


Tokoakin pitäisi oikeasti alkaa tekemään. Oon ollut todella laiska Unton kanssa, voisi sanoa että se on vapaan kasvatuksen tulos. Kyllä se perusasioita osaa, mutta ei mitään sen kummepaa. Jännityksellä katsotaan saanko Joensuusta asunnon, johon voin ottaa koirat mukaan. Silti ne tulevat viettämään viikkoja Jämsässä ja etenkin ensimmäiset kuukaudet varmaan kokonaan. Turhauttaa valmiiksi jos en sellaista kämppää saa, koska silloin on turha kuvitella Unskista suurempaa harrastuskoiraa tai ainakaan lähiaikoina. Joku voisi nyt sanoa, että tyhmä olet kun menit koiranpennun sitten ottamaan. Enemmän vaakakupissa toisen koiran ottaiseen painoivat kuitenkin saada Eetulle kaveri, kuin vääntää toinen harrastuskoira. Yksi asia on ainakin varma: näitä kahta ei toisistaan tulla erottamaan. 

Unto kävi pari viikkoa sitten eläinlääkärissä, jossa todettiin virtsatulehdus. Antibiotti loppui hetki sitten ja käytettiin pentu uusissa testeissä. Näistä paljastui, että Untolla on isona taipumusta virtsakiviin :\ Muuta ei vielä voida asialle oikein tehdä, kuin yrittää koira saada juomaan mahdollisimman paljon

Kuvat (c) Kai Karuveha

03 heinäkuuta 2012

joensuu täältä tullaan!



Nyt se on mustaa valkoisella: pääsin opiskelemaan Joensuuhun! Opinnot ammattikorkeakoulussa alkavat syyskuussa ja nyt alkaa ankara asunnon etsiminen. Asunnon kun täytyisi olla sellainen mihin saan koirat mukaan. En tahdo edes kuvitella miltä tuntuisi olla ilman niitä päivästä toiseen?

Alla kirjoitus Agirodusta!

agirotu 2012

Viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa muistelemaan, miltä se kisaaminen tuntuu. Lauantaina lähdettiin äitin, veljen ja Juulian kanssa kohti Kuopiota. Yövyttiin isossa maalaistalossa lähellä Kuopiota, jossa koirat ottivat kaiken ilon irti isosta pihasta. Kuvat kertovat enemmän tunnelmasta, tosin en saanut lisättyä kaikkia mitä olisin halunnut. Illalla käytettiin koiria lyhyellä kävelyllä hiekkatiellä, jonka jälkeen ne saivat telmiä pihalla. Pieni karvainen saimaannorppamme livisti taas uimaan ja lillui aalloissa tyytyväisenä. Loppuilta omistettiin rakkaudella syömiselle ja muuhun yleiseen hömppään






Sunnuntaina lähdettiin hyvissä ajoin Kuopioon, vaikka oltiin sovittu joukkueen kanssa ilmoittautuminen klo 13.30. Ensimmäisenä paikalle tullessa mentiin ostamaan uusi, pienempi kevythäkki. Kun raahaa sairaan isoa kevythäkkiä mukanaan ja muilla isompien koirien omistajilla on tyyliin pienemmät, niin miettii että olisi se kiva olla myös pienempikin häkki. Ostettiin kuitenkin sellainen johon molemmat koirat mahtuvat, tosin en mieluiten niitä siellä kauaa pidä koska tilaa on rajoitetusti. Ehdittiin hyvin kiertää kojut, josta ostin molemmille pojille Berran viilennystakit. Arvioitiin myyjän kanssa koot vähän väärin, kun etenkin Unton kohdalla täytyi ottaa kaksi kertaa suurempi koko selän pituuden takia




En tuntenut ketään joukkueestamme etukäteen, mutta päästiin heti joukkueyhteishenkeen. Teki niin hyvää nähdä oikeasti sporttisia ja siroja corgeja! Tosin omalla kohdalla hävetti, sillä Eetu on taas ottanut massaa silmissä ja huomasin sen vasta pari päivää ennen sunnuntaita. Noh, Eetu oli joukkueen ainut uros

Aikataulut olivat myöhässä ja ehdittiin hyvän aikaa odotella omaa vuoroa. Emmi tuli valokuvaamaan meitä ja Unto pääsi leikkimään Retun kanssa. Päästettiin pennut viereiseen metsään irti ja meinattiin saada katastrofi aikaiseksi, kun pojat lähtivät äkkiä juoksemaan kisa-aluetta kohti. Onneksi sain viime hetkellä molemmista kiinni ja vältyttiin maailman noloimmalta tilanteelta, kun kaksi corgipoikaa olisi juossut keskelle agilityrataa. Juuri ennen meidän rataantutustumista alkoi vielä sataa kaatamalla. Seisottiin sitten keskellä rankkasadetta pitämässä tunnelmaa yllä. Ehdin jo hyvissä ajoin laittamaan Eetulle BOT:n päälle ja hassua miten se samantien tajusi mitä pääsee tekemään. Koko koiran olemus muuttui sähäkäksi ja levottomaksi ja jatkuvasti vinkui ja komensi. Sivusta katsottuna rata näytti melko vaikealta, mutta tutustuessa ei tuntunut enää niin ylivoimaiselta. Jouduin takaaleikkaamaan A:lle kaksi kertaa, joten en odottanut kontakteille pysähtymistä.





 Oltiin lähtövuorossa toisena Riitan ja Rullan jälkeen. Eetu kävi vähän kierroksilla lähdössä. Radalla meillä oli hyvää tekemistä, tosin tuomarin mielestä koira ei koskenut puomin alastuloon. Ihana Eetu alkoi hidastamaan jo hyvissä ajoin puomilla ja oli pysähtymässä, mutta tyhmänä vapautin sen samantien. Olisi kannattanut varmaan tankata vähän paremmin ennen rataa, koska kepeillä tuntui että kuolen kohta kuumuuteen enkä jaksanut kannustaa koiraa menemään nopeammin :D Puomin kontaktia lukuunottamatta puhtaasti eikä vois olla tyytyväisempi! Yleisesti joukkueella meni hyvin, vaikka en ehtinyt muiden suorituksia täysin seuratakaan. Omaan ohjaukseen oon eniten tyytyväinen! Kuvia katsoessa huomaa, että oikeasti ohjaan





Sijoituttiin joukkuekisassa 18/39 mikä on sairaan hyvin! Innolla suunniteltiin jo ensivuoden joukkuetta! Ehkä parasta tässä päivässä oli kuitenkin se, että päästiin näyttämään ulkopuolisille mihin tästä rodusta on. Meijän vuoron aikana olikin jotkut radan vieressä sanoneet että "corgithan vetää hyvin" - ei vois olla palkitsevampaa!



Meijän päivä ei loppunut kuitenkaan tähän, vaan lähdettiin Joroisiin Unton kasvattajalle :) Siellä odottivat ihana kasvattaja Piia sekä emä-Unto ja mummo-Fani. Ekstrana 5 viikkoiset corginpennut :) Unto ujosteli ensin emää ja mummoaan, mikä oli hassua koska nartut olivat niin rakastuneita Untoon. Essu oli täysin hullaantunut Untoon, taisi muistaa lapsensa




Meidän pojille oli vähän shokki, kun pihalla tallusti vapaana kanoja ja ankkoja. Molemmilta meinasivat silmät tippua päästä, kun ensimmäinen kana tuli vastaan. Eetu ymmärsi antaa eläinten olla rauhassa, mutta mitäs meidän utelias idioottikakara. Ensin Unto aristeli lintuja, mutta huomatessaan niiden aristavan sitä enemmän alkoi mielenkiinto herätä. Sain muutamaan otteeseen pelastaa linnut uteliaalta koiranpennulta, jolla oli toisten pyrstösulat suussa. Koirat näkivät myös kaneja ja kissoja, mikä eläintarha! Oli kiva päästä näkemään livenä myös Unton pieniä sukulaisia, joita toivottavasti tapaa isompanakin :)