liikuta, kiikuta, keinuta meitä

En ole luistantu viime kertaisesta lupauksesta arkitottelevaisuuden suhteen. Hihnalenkkejä molempien sekä Unton kanssa erikseen ja ohitettu erilaisia vastaantulijoita. Tänä viikonloppuna oltiin molempina päivinä Jyväskylässä agilityn SM-kilpailuissa, jonne Unto pääsi sunnuntaina mukaan. Alkuun se oli hieman pihalla, enkä saanut herkuillakaan kunnolla kontaktia. Istuessamme katsomassa kisoja palkkasin jokaisesta spontaanista katsekontaktista ja pieni alkoi olla taas kuulolla. Muutama ihminen tuli moikkaamaan ja kehumaan sen erittäin hyvää käytöstä. Voisinpa ottaa kehuja tästä itselleni, mutta kunnia taitaa kuulua reippaalle pennulle. Vieressämme istuvalla naisella oli australianpaimenkoiran pentu, jonka kanssa Unto sai poikkeuksellisesti leikkiä hihnassa. Kaverukset olivat kuin luotuja toisilleen ja Unski oli maailman onnellisin pieni poika uuden ystävänsä kanssa. Kävellessämme aluetta ympäri Unto haki itsenäisesti kontaktia ja käveli nätisti remmissä. Istuimme kuulutuskopin vieressä, mutta siitä huolimatta Unski heitti kyljelleen nukkumaan keskelle nurmikkoa. Siinä se makasi reporankana päiväunilla.

Olen ylpeä itsestäni, etten sortunut ostamaan mitään turhaa päivien aikana. Uudet kengät agilityyn ovat olleet hankintalistalla jo ikuisuuden, kun kunnollisia en ole omistanut. Ostin Berralta nämä kengät 109€. Lisäksi uusi fleecetalutin pannalla, vinkuva tennispallo (Eetulle) ja aidon kaninkarvan (Untolle).

Kotimatkalla kisoista päätimme lähteä vielä treenaamaan Juulian & Voiton kanssa. Eetun kanssa edelleen keppejä ja kontakteja ja nyt on sellainen olo, että edistyttiin. Kisoissa huomasin miten moni varmisti koiran tekevän kontaktin tekemällä jonkin äkkinäisen liikkeen kohdassa, jossa koiran täytyy pysähtyä. Päätin siis treeneissä keskittyä enemmän siihen, että koira varmasti pysähtyy kuin siihen mitä voin tehdä kun se pysähtyy kontaktille. Tärkeämmäksi vaihtui siis varma pysähtyminen, kuin se millaisia kärrynpyöriä ja missä voin tehdä kun koira on pysähtynyt kontaktille. Varmistamisesta huolimatta teki hyvin! Halusin luoda mahdollisimman kisatilannetta vastaavan suorituksen ja koitin maksimoida koiran kierrokset. Aina se kontaktille jäi, vaikka mitä tein. Ärsyttää kun halli on sille sen verran tuttu paikka, että malttaa aina pysähtyä. Aion kuitenkin alkaa varmistaa tällä uudella tavalla, jos kisoissakin alkais homma toimimaan. Kepeillä saatiin myös loistavaa edistystä! Tein erilaisia kepeille menoja kuten avokulmia, vaikeammalta puolelta ja suoria kepeille hakuja pitkältä matkalta. Pieniä kauneusvirheitä sattui välillä, mutta pääosin toimi hyvin. Muistin antaa koiralle kunnolla tilaa.

Koiratanssin inspiraatio iski taas yhtenä päivänä ja innostuin jopa opettamaan Eetulle uuden tempun: selän päälle hyppäämisen. Samana päivänä kopiteltiin myös frisbeetä. Unskin kanssa ollaan tehty säännöllisen epäsäännöllisesti perusasentoa, mutta käsiavulla osaa jo hakea oikeaan asentoon.

Kuvista kiitos Viiville!

tervetuloo elämäni kääntöpisteeseen

(c) Viivi Saarikko

Otsikko puhuu puolestaan viime viikkojen tapahtumista. Ensinnäkin minusta tuli virallisesti kauppaopiston nainen, kun valmistuin viime lauantaina. Juhlat vietimme kotona pitkän kaavan mukaan, mutta koirat osasivat käyttäytyä melko hyvin. Ne ovat kyllä toistensa ääripäitä tällaisissa tilanteissa: Eetu kerjää huomiota ja säheltää mukana, kun taas Unto haki jatkuvasti omaan rauhaan eivätkä vieraat kiinnostaneet sitä ollenkaan. Tällä viikolla olen sitten reissannut ympäriinsä pääsykokeissa isommissa kaupungeissa. Päätin nyt alkaa panostaa täysillä arkitottelevaisuuteen (hihnakävely, ohitukset, haukkuminen) jotta kaupungissa elämä olisi tulevaisuudessa helpompaa. Torstaina mentiin Unton kanssa harjoittelemaan keskustassa liikkumista. Edelleen en voi uskoa, miten rauhallinen se osaa olla. Se ei ole sellainen hyperaktiivinen koiranpentu, joka roikkuu hihnassa, kiskoo kieli pitkällä ja ryntäilee joka suuntaan. Voi olla, että sellainen käytös alkaa tietenkin jo ensiviikolla. Otettiin kuitenkin istumista, paikallaoloa, sivulla kävelyä ja perusasentoa. Ohitettiin myös kaksi räksyttävää koiranpentua ja käytiin eläinkaupassa

(c) Viivi Saarikko

Viime lauantaina saatiin myös maailman kivoimpia vieraita, kun Emmi, Sakke & Retu tulivat käymään! Retulla ja Untolla on sama isä ja velipuolet pääsivät leikkimään ensimmäistä kertaa yhdessä. Samantien niistä tuli parhaimmat kaverit! Eetu ja Sakke eivät ole pahemmin ikinä välittäneet toisistaan, mutta tulevat kuitenkin toimeen. Hyvin tyypillistä corgimaista menoa kun yksi juoksee karkuun ja muut juoksevat haukkuen perässä. Tällaisina hetkinä mietin aina miksi edes harkitsisin vaihtavani rotua :) Harmikseni en päässyt erkkariin töiden takia, olisi saanut nähdä taas paljon tuttuja. Näyttelyn kuvia katsoessa tulee taas sellainen olo, että minäkin tahdon. Tulee välillä vähän erakoitunut olo, kun muut näkevät aina näytelmissä toisiaan

Unton iho on ärsyillyt vähän aikaa ja ostin toissapäivänä siihen hoitosuihkeen. Pojan pitäisi olla niin sanotusti uimakiellossa, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Se bongaa järvet ja lätäköt kilometrien päähän eikä paljoa tarvitse huudella perään. Oikeastaan en saanut edes sanaa suustani, kun katsoin pientä koiraa joka vettä bongattuaan saa sellaisen hepulin ja juoksee riemuhyppien suoraan veteen.
Perjantaina mentiin Ilonan, Nemon & Nitan kanssa lenkille viereiselle pellolle ja metsään. Uskalsin pitää Unskia jo enemmän irti, alkaa luottamus nousta pikkuhiljaa että se osaa tulla kutsuttaessa takaisin

(c) Ilona Karjalainen

Ollaan mukana corgien agirotu joukkueessa, jossa startataan sunnuntaina. Siellä edustetaan rotua sitten erkkarinkin edestä! Torstaina aloitettiin odotettu ulkokausi omatoimitreeneillä. Tehtiin yhteensä kolmea erilaista rataa, jota vaikeutin kerta kerralta. Alkuun siis lämmittelyksi vain suoraa ympäripyöreää rallittelua, jonka toisena esteenä kuitenkin kepit. Olin vähän epäileväinen tällaiseen kohtaan heti ensimmäisellä radalla, eikä se niin nätisti mennytkään. Keppien oikeaan väliin hakemista täytyisi edelleen vahvistaa, koska yhä koira hakee usein toiseen väliin jos en ole varmistamassa. Seuraavilla radoilla halusin mukaan irtoamista ja teinkin rataa, jossa esteillä oli pitkät etäisyydet ja koira sai irrota ja hakea esteille kaukaa. Loppuun otettiin yksittäisinä esteinä A:ta ja keppejä. A:lla pyörittelin ensin kontaktilla, jotta koiralla muistaisi mistä olikaan taas kysymys. Kerran nostin sen A:n päälle ja varmistin suhinalla sen pysähtymään. Kesti mun häiriköimisen mm. juoksentelin edessä, tein äkkinäisiä liikkeitä eikä mitään. Otettiin estettä myös kokonaan ja joka kerta jäi kontaktille, loistavaa! Kepeille oikean välin hakemista ja oman liikkumisen harjoittelua. Eetu oli vähän liekeissä! Se hyppi keppien välit huikealla temmolla ja katsoi kokoajan eteenpäin. Kierroksien takia jätti pari kertaa vikan välin pujottelematta, mutta kun aloin varmistaa ja vedätin hieman niin saatiin varmasti meidän hienoimmat kepit koskaan. Huikeeta!

Unto hengaili treenien ajan autossa ja kentän laidalla muiden tehdessä. Lopuksi otettiin suoraa putkea, jonka hauskuuden penneli on jo tajunnut. Syöksyy pienenä rakettina putkeen ja alkaa yhdistää käskyn tekemiseen

(c) Satu Viitala

Kävi sitten niin, ettemme menekään naudoille heinäkuussa. En tiedä vielä heinäkuulle työvuoroistani, enkä halua pyytää sitä varten erikseen vapaata. Totuus on se, että tänä kesänä aion asettaa ystävät koiratapahtumien edelle. Kuten sanottu tässä ollaan mahdollisesti elämäni kääntöpisteessä. Koirat tulevat joka tapauksessa mukaan minne menenkin, mutta rakkaat ihmiset eivät. Koiratapahtumiin ehtii tulevaisuudessakin, nyt haluan kalenterin olevan niin vapaa kuin mahdollista