27 lokakuuta 2011

2v

 

Onnea, Eetu 2-vuotta!
En sano että kaksi vuotta olisi mennyt nopeasti. Se on mennyt tasaista vauhtia jonka aikana olen ehtinyt vaipua epätoivoon aikuistuuko tuo koira ikinä. Samaan aikaan olen toivonut, ettei siitä ikinä poistu tuo pieni hölmöys ja elämän iloisuus joka saa mut nauramaan joka päivä. En toivo takaisin aikaa kun Eetu oli pentu vaan päinvastoin en voisi olla onnellisempi siitä, että omasta riiviöstäni on kasvanut näin hieno koira joka on juuri sitä mitä halusinkin. Eetun ansiosta koiramaailma vei mut kokonaan mennessään vaikka otin sen ensisijaisesti vain kaverikseni. Pienine kompastuskivineen ja vikoineenkin se on ollut mahtava eläin joka on opettanut elämää koiran kanssa. Maailman paras ensimmäinen koira jota en antaisi ikinä pois
Hyvää syntymäpäivää myös muille sisaruksille. Heille toivotaan että jokainen eläisi sitä parasta koiran elämää ja etenkin yhdelle siskolle, että löytäisi ansaitsemansa kodin eikä joutuisi olemaan enää kiertopalkintona

26 lokakuuta 2011

milloinkaan emme harhaan astuneet, meidät vain johdatettiin väärään kohteeseen

Treeneistä. Alkuun ruutua joka alkaa edistymään kivasti. Alkuun kävin taputtamassa maata ruudussa joten muisti heti idean. Näiden jälkeen otettiin omasta muistista ja palkka lenti heti kun oli melkein ruudussa. Pienenä ongelmana Eetu menee välillä ruudun sivuilta sisään vaikka seisotaan suoraan ruutuun nähden. Häivyttelin nyt väärää tapaa hetken palkkaamalla pelkästä oikeasta sivusta menemisestä. Hakee välillä ruudussa jo itsenäisesti oikeaa paikkaa, mutta välillä jotain ihan omiaan. Yritti kuskata mulle ruutumerkkiä pariin otteeseen ja välillä luuli että kävin viemässä ruutuun jotain ja haisteli maata ruudun ympärillä. Jouduttiin siis ottamaan uusiksi pari kertaa, mutta silti tää alkaa olemaan kivalla mallilla.
Ups unohdin tehtiinkin ensin luoksetulon pysäytystä. Kierrätin pyykkitelinettä ympäri ja välillä palkkasin pelkästä kiertämisestä. Vinkupallo on ihan superi Eetun mielestä. Hajotti jo eilen sen minkä ostin, mutta onneksi äiti toi uusia. Pysäytys alkaa olemaan aina parempi, mutta harkitsen yhä vaihtamista sanaan. Tuntuu etten osaa aina näyttää käsimerkkiä luonnollisesti ja se hämää koiraa. Hirveästi teki mieli kokeilla kiertojen jälkeen kokeenomaista luoksetuloa, mutta maltoin. Harjoitellaan nyt ensin näin pysäytys varmaksi ja sitten uskalletaan kokeilla
Seuraamisen yksityiskohtia halusin hioa. Poika päätti yllättää ja oli taas oma iloinen superseuraaja itsensä. Hieman lösähtänyt tuo on, mutta ennemmin iloinen asenne kuin hieman väljää. Jälkimmäinen on helpompi korjata.
Jaksoin vihdoin keittää tunnarikapulat. Laitoin muut nurmikolle riviin ja oman hieman kauemmaksi. Apuhajuna nakki. Kävi haistamassa väärät, mutta samantien otti oman! Olin tyytyväinen. Toisella kerralla väärät samassa rivissä, mutta oma rivin toisella puolella rivistössä mukana vaikkakin aavistuksen kauempana. Samantien nosti oman sieltä minulle <3
Paikkamakuun teki myös. Miksi mulle on tullut stressi ettei se pysy siellä vaikka se pysyy?

24 lokakuuta 2011

jubilee show


Viikonloppu meni pitkälti Finnish Welsh Corgi Clubin 40-vuotis erikoisnäyttelyssä, Jubilee Show'ssa Lohjalla. Päädytiin siis kuitenkin lähteä reissuun mukaan, sillä oltaisiin muutenkin jouduttu maksamaan osamme linja-automatkasta. Perjantai iltana en vaivautunut nukkumaan, sillä lähtö oli aamuyöllä Jyväskylästä klo 3:30. Yön tunnit menivät nopeasti vaatekriiseillessä ja kaveripojan kanssa puhelimessa. Eetu oli hieman kysymysmerkkinä kun sen jouduin uniltaan herättämään, mutta oli ihan liekeissä kun huomasi pääsevänsä autoon. Linja-automatka meni Eetun osalta kiitettävästi mitä nyt kerran kaksi haukkui, mutta vaikeni heti kun komensin. Itse sain onneksi nukuttua matkan aikana.
Lohjalle saavuimme aamulla ja ehdin hyvin kiertää paikalle saapuneita kojuja. Mukaan lähti uusi fleece panta, ohjatun noudon kapula sekä fleece narulelu. Ilowillan pisteellä kävin sovittamassa koulutusliivejä ja oma lähti eilen tilaukseen.
Aamupäivän seurasin muiden kehiä. Pakko sanoa että olisin voinut mielummin kyllä seurata tokoa tai agilitya tai muumilaakson tarinoita. Tuttujen koirien kehiä oli kiva katsoa, mutta täysin tuntemattomien ei jaksanut kiinnostaa niin paljon. Kyllä siellä silti ihania rodun yksilöitä oli ja näyttelykärpänen iski.

Oma luokkamme alkoi puolen päivän aikaan ja ilmottautuneita oli noin 20. Oltiin ensimmäisinä vuorossa. Seisotin, nostin pöydälle ja mentiin edestakaiset ja ympyrä. Suurinosa osallistujista ei edes esittänyt koiraansa vaan seisoskelivat, kävelivät ja antoivat koiran tehdä mitä lystää. Tuomari sai kyykkiä lattialla ja yrittää itse asetella koiraa niin että pystyi tutkimaan. Olimme kuitenkin jatkossa, mutta emme loppuun asti. Olimme viimeinen pembroke, mutta tuomari päätti palkita vain cardiganeja. Hassua sillä moni lopussa olleita koirista ei edes yrittänyt esiintyä vaan ohjaajat mollottivat tuomaria ja koirat hengasivat jaloissa.
Matka kotiin meni nukkuessa vaikka yhdet siiderit kohotettiinkin Emmin kanssa.


(c) Päivi Ahonen

Tänään pidettiin treenit. Luoksetulon pysäytys sai uuden käänteen kun Juulia neuvoi kivan tyylin treenata sitä. Nouto on ihan piparina ja seuraaminen heikkoa. Imutuksesta ei ollut hyötyä sillä nyt koira katsoo seuraamisessa kokoajan mun vasenta kättä. Avon hyppyä aloin tänään vahvistamaan. Motivaatio alkaa olemaan hukassa kun täytyy pitää niin monista naruista kiinni ettei kaikki hajoa käsiin. Täytyisi miettiä juuri tälle koiralle sopiva treenaustapa jotta saataisiin aina onnistuneita tuloksia. Eli treenata vain kerran viikkoon. Ikävä kyllä niitä yksityiskohtiakin pitäisi hioa ja kaikkea ei kyetä tekemään yhtien treenien aikana

17 lokakuuta 2011

tunnustuksen saaneen pitää

 Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitos Viivi haasteesta!

Haastan nyt vain  Jutan Evien Eijan Meijun Lauran ja Kartsun koska tämä haaste pyörii niin monessa blogissa :)

Kerron kahdeksan satunaista asiaa jotka liittyvät meihin molempiin










1. Olen tyypillinen ensimmäisen koiran ottaja: kun lupa oli myönnetty äidiltä niin aloin selata vain ilmoituksia ja etsiä sopivaa rotua. Sattumalta löysin ilmoituksen tulevista pennuista ja päätös oli siinä vaiheessa nopea

2. Nuorempana en tiennyt rodun virallista nimeä, mutta rotu oli yksi suosikeistani. Nimitimme koiria serkkuni kanssa "maksamakkararoiksi". Heti kun tiesin että saan corgin niin tekstasin serkulleni "saan oman maksamakkaran"

3. A-pentueeseen syntyi kaksi urosta joista sain valita kumman halusin. Eetun veli Alexander oli rohkeampi ja haki enemmän lähelleni kun olimme pentuja katsomassa. Valitsin siis isomman ja reippaamman pennuista eli Alexanderin. Myöhemmin kasvattaja kuitenkin kertoi että Alexanderista on tullut esiin sellaisia luonteenpiirteitä kuin dominointi ja muiden pentujen pomottelu. Vaihdoimme siis pennun pienempään poikaan, meidän Eetu Alfrediin

4. Eetulla oli pienenä todella siristävät ja lupsattavat silmät ja ensin luulin niiden jäävän sellaisiksi

5. Eetun kieli on lähes 20cm pitkä

6. Eetu ei ole koskaan tykännyt nukkua sängyssäni. Nykyään se kuitenkin tulee yhä useammin viereeni nukkumaan ja välillä pyydän sen itse viereeni

7. Eetulla oli ainakin ennen suuri intohimo nöffeihin sekä mun alusvaatteisiin

8. Eetu oli kuulemma pentueen rauhallisin pentu. En halua tietää millaisia ne muut on.

on sillä väliä nyt ainoastaan, mitä kulman takaa tulee vastaan

Tää on sitä hyvää!
Aamu alkoi ahkerasti kun otin Eetun aamuruuat mukaan ja mentiin alakentälle. Tarkoituksena oli tehdä vain esineruutua, mutta tajusin kuinka paljon tota ruokaa onkaan mukana niin talloin lyhyen jäljen. Laitoin Eetun paikkamakuuseen sillä aikaa ja yllättäen oli jossain vaiheessa nousut ja tullut kyttäämään pellon reunalle. Äkäisenä käskin maahan. Ihme ei ollut kuitenkaan syönyt takapalkkaansa mitä joskus tekee. Tosta koirasta on tullut muutenkin röyhkee. Se ei enää pysy aloillaan jos käskee ja hivuttautuu kokoajan lähemmäs tai nousee seisomaan makuusta tai muuta ällöttävää. Jäähyiltä se yrittää kokoajan valua mun luokse, mutta silloin onkin niin pahoillaan ja hiippailee hiljaa mun sivulle istumaan "anteeksi mami äskeinen opin läksyni olen nyt kiltisti jooko"

Jälki vanhenemaan ja etsimishommiin. Esineinä rahapussi, lelu ja hanska. Alkuun heitin vaan esineet pellolle Eetun nähden ja pyysin koiraa etsimään. Oon idiootti enkä ikinä tajua että ehkä siihen jäljen lähelle ei ole fiksua jäädä tekemään mitään kun koira lähtee kokoajan sinne suuntaan. Jouduin huutamaan kokoajan pois kun sai vainun jäljestä. Vähän nihkeää oli tänään etsintä. Sama kaava joka on toistunut jo muutaman päivän ajan eli koira löytää esineen, lähmii hetken ja jättää siihen. Vaikka naksautan selkeesti esineen ottamisesta niin ei kiinnosta. Nyt kehuin hirveästi ja kunnolla palkkaa kun viitsi kiikuttaa esineen mun luokse. Eetu ihanuus ei äännellyt nytkään paitsi kerran vinkaisi ja pääsi samantien jäähylle. Täytyy olla tiukkana jokaisen äännähdyksen suhteen että pysyykin hiljaa.
Jälki oli hieman säätöä. Eetulla liian kiire jo alussa ja puskee vaan eteenpäin. Oikea suuntahan sillä on, mutta ei reagoi mitenkään jäljellä oleviin nappuloihin. Periaatteessa en tiedä jäljestääkö se siis todella nopeasti (ja huolimattomasti) kun menee oikeaan suuntaan kuitenkin, mutta haluan työskentelyn olevan rauhallista joten jouduin kokoajan himmailemaan sen vauhtia. Monta kertaa otettiin muutama askel takapakkia ja yritin pitää koiran suorassa. Jäljen loppuosa menikin nätisti kun hidastelin Eetua ja se alkoi etsiä nappuloita kunnolla. Pakko alkaa tekemään jälkee ahkerammin :)

Tässä välissä käytiin Ilonan & koirien kanssa lenkillä ja Eetu pääsi purkamaan energioita Nitan kanssa. Vähän ajan päästä tästä lähdettiin Juulian & Voiton kanssa pitämään agitreenit. Halusin ehdottomasti nyt mutkittelua jotta alkaisi tulemaan valssaaminenkin luonnollisesti. Juulian kanssa keksittiin rata vähän päästä jonka kuvittelin olevan meille paljon vaikeampi



Lähdössä en malttanut ensin odottaa koiraa vaan olin liikaa valmiina jo ottamaan takaaleikkauksesta. Kolmannen aidan takaaleikkaus meni kivasti, mutta sieltä aita (4) osoittautui vaikeaksi. Olin jo liikaa juoksemassa eteenpäin ja luotin että tää on koiralle helppo. Pilalle menneistä videoista näkee, että mun käsi huitoo jonnekin korkeuksiin ja oon täysillä menossa eteenpäin niin kappas kun ei irronnut. Olin muutenki ihan myöhässä. Ensin oli tarkoitus että ensimmäiseen putkeen ohjaan koiran toiseen kaukaa, mutta päätin juosta mukana. Oli onneksi hyvin aikaa tulla ottamaan koira aidalle vastaan josta loppu menikin aika mukavasti. Valssit ja puolenvaihdot tuli aika luonnostaan, ihme kyllä! Ei ollenkaan niin kamalaa kuin aattelin

Viimeinen rata oli hauskuuttelu rata. Halusin välttämättä A:n ja kepit joten rakensin meille tuollaisen erillisen alun muusta radasta. A:n kontaktit meni kivasti, mutta sen jälkeiselle aidalle Eetu ei meinannut irrota ensin millään. Taisin himmailla liikaa vauhtia, mutta sitten kun lähetin vaan ja itse muistin liikkua niin toimi. Ah, onneksi oon tajunnut ja oppinut miten Eetu lähetetään kepeille. Ennen kepeille tullessa yritin vaan sysätä sen suoraan sisään, mutta nyt oon tajunnut antaa sen tehdä pienen koukkauksen ja siitä vapaammin laittanut sisään. Menee niin paljon paremmin! Kepit meni muutenkin tosi kivasti :) Vois alkaa vähitellen nopeuttamaan mun tahtia kuten nytkin näkee niin alun kepit menee pomppimalla, mutta loppua kohti hidastuu. Kepeiltä halusin kokeilla eteenlähetystä jota ollaan kotona treenattu. En jaksanut kolmen ensimmäisen esteen jälkeen tehdä mitään suunniteltua joten päätin katsoa mihin koira irtoaa ja tehdä sen mukaan. Eteenlähetys menikin aika kivasti vaikka koira irtosi putken päähän johon en aatellu sen menevän. Loppu menikin aika kivasti.

Loppuun otettiin yksittäisesti A:ta ja keinua. Keinulle irtoaa tosi kivasti ja malttaa odottaa mua. Alastulo kontakti alkaa olemaan kokoajan parempi kunhan koira muistaa ettei sieltä pompata noin vain alas. A:n kontakti voisi olla vielä parempi.
Ihana koira ollut tänään niin kiva ja superi <3 Enää ei ole norsuolo kun sain harjoiteltua kunnolla ja tajusin että mun täytyy osata antaa koiralle enemmän tilaa

16 lokakuuta 2011

ikinä ei saa tuhlata yhtään hetkee

Mulla on nyt innostus esineruutuun ja ollaankin treenattu sitä ahkerasti. Viime kirjoituksen jäähysarjan jälkeen Eetu ei ole äännellyt enää ollenkaan. Oon hieman yllättynyt kuinka nopeasti haukkumisen sai siltä pois. Kerran kaksi saattanut inahtaa hiljaa, mutta oon ottanut välittömästi jäähylle niin sit loppunu kuin seinään.
Perjantaina mentiin metsään lenkille ja talloin sinne alueen. Esineinä panta, avaimet ja lelu. Täytyisi varmaan ehdollistaa enemmän Eetulle erilaisia esineitä koska nyt se saattaa löytää esineen, mutta jättää sen siihen. Myöhemmin palaa hakemaan sen kyllä jos pyydän. Pitää varmaan pistää bileet pystyyn aina kun löytää.
Eilen talloin alueen pellolle ja esineinä rahapussi, avaimet ja lelu. Eetu löysi avaimet samantien, mutta tyytyi vaan lähmimään vaikka innostutin tuomaan. Tiputti avaimet suustaan jonnekin ja alkoikin äkkiä ällöämään avaimia. Mietin oliko sille kolahtanut joku suuhun vai miksi alkoi ällöämään. Menin katsomaan niin oli tiputtanut avaimet jonkun pskakasan viereen <3 En olis minäkään koskenu.

Lauantaina lähdettiin extempore pitämään agitreenit Ilonan & Nitan kanssa. Suunnitelmana oli harjoitella valssia, kontakteja ja kepeille menoja. Käskin Ilonan keksiä mulle radan jolla saisin mutkitella. Koska tarkoitus ei ollut kuin treenata tiettyjä juttuja niin ei jaksettu ottaa montaa estettä. Niimpä oli vähän surkeat mahdollisuudet valssailla. Inhoan kirjoittaa agilitysta kun en tiedä termejä tms mutta siis lähetin putken oikeaan päähän ja menin ottamaan aidalle vastaan josta takaakiertona. Ensimmäisillä kerroilla olin liian keskellä ja sain juosta päin A:ta. Oon kuvitellut osaavani hallita kroppaani ja tietäväni miten mun täytyy liikkua tietyissä tilanteissa, mutta ilmeisesti en. Näinkin yksinkertainen asia ja olo tuntui taas norsulta. Onkohan mulla joku masennus päällä.
Kepeille menot meni joka suunnasta tosi kivasti vaikka vauhtiakin oli. Kerran taisi mennä väärästä sisään ja kerran ohjasin vahingossa väärältä puolelta. Kunhan maltan laittaa koiran kepeille kunnolla niin loput se osaa itse. Täytyy muistaa odottaa eikä olla jo menossa eteenpäin ennenkuin koira ehtii mukaan.
A:n kontaktit alkaa olemaan taas kunnossa kun muistan pitää selän suorana. Eetu alkaa himmailemaan jo hyvissä ajoin eikä loikkaa liian aikaisin pois. Saa nähdä mitä tulee sitten kun mennään pitkää rataa ja vauhtia kunnolla.

Perun sanani syksystä. Tänään kävin kaksi kertaa Jämsänkoskella metsässä lenkillä. Ensimmäisellä kerralla Eetun kanssa ja illalla hain Pepenkin mukaan. Haahuiltiin vain keskellä metsää ja hakkuualuetta ja seurailin koirien menoa. Tuli sellainen luontofriikkiolo mutta oli kivaa. Kahden koiran kanssa lenkkeily on paljon kivempaa ja tuli taas sellainen olo että on saatava se toinen elukka. Eetukin oli ihanan reipas päivän lenkillä kun oltiin uudessa paikassa ja viipotti menemään niinkuin ennen :) Nykyään Eetu on siis paljon laiskempi kun kahdestaan lenkkeillään.
Lähdössä Pepe tajusi että ollaan menossa autoon ja juoksi pakoon kokoajan. Komensin kunnolla ja Eetu raukka luuli että olin sille vihainen. Luikki karkuun ja luimisteli ja tuli anelemaan armoa kokoajan. Pepeen tosin mun äkäinen puhe ei tehonnut ja ehkä aavistuksen sai hävetä ja pelätä kun se juoksi autotiellä ja meinasi lähteä pyöräilijän perään. Kokeilin juosta karkuun ja olla päättäväinen, mutta silti ei antanut kiinni. Sit tajusin että joo mitähän mää edes yritän ja tomerasti sanoin että TÄNNE. No ei tullut vaan lähti karkuun niin paiskasin pullon maahan niin kovaa kun lähti. Penikka vähän säpsähti ja sitten pyysin kiltillä äänellä tulemaan niin antoi häntä heiluen ottaa kiinni

13 lokakuuta 2011

tänään on lupa epäonnistua

Agitreenit jälleen plöö. Epäonnistunut olo enkä tiedä miksi kun meni paremmin kuin viime kerralla. En kompastunut edes koiraan montaa kertaa.
Henna piti meille treenit ja tehtiin kahta erilaista rataa. Ensimmäinen meni muistaakseni ihan kelpuutettavasti ellen muista väärin. Kuitenkin turhaa säätöä ja jossain kohtaa mokattiin. En tiedä oonko ennen avautunut siitä kuinka rasittavia noi ratojen välit on Eetun kanssa. Ja siis etenkin ne hetket radan päätyttyä kun kuunnellaan palaute ja auta armias jos jotain kohtaa pitää kokeilla uudelleen. Eetun tullessa loppuun se iloitsee ehkä kaksi sekuntia onnistuneesta suorituksesta ja sitten komentaa että kiitos lisää. Samantien alkaa hyppiminen, haukkuminen ja säheltäminen. En ikinä kuule valmentajien antamaa palautetta kun joudun kokoajan hiljentämään koiraa tai pitämään sen kontaktissa. Ei vaan jaksaisi.
Tänään muistin ottaa Eetulle lapasen mukaan treeneihin. Ennen ensimmäistä rataa riepoteltiinkin kunnolla hanskaa sydämen kyllyydestä. Joku voisi luulla kierrosten nostamiseksi, mutta tässä tapauksessa me tasataan moottori joka käy jo ylikierroksella.
Ensimmäisen radan jälkeen siis oli vielä ihan hyvä mieli. Toista rataa opetellessa koira huusi häkissä taas vaihteeksi niin kovaa kun lähti. Toista rataa ennen riepotettiin taas rättiä. Alku hyvä mutta kepeille mennessä taas tökki. Mun täytyy opettaa ne sille kotona niin hyväks että treeneissäkin menee koska me ei ikinä saada puhdasta kepille menoa. Puomin ylösmenokontaktin hyppäsi hirveellä loikalla. Alasmeno ei ollut sen nätimpi ja palautinkin kontaktilla pari kertaa, mutta yhtä ruma. Este kokonaan uusiksi ja sama lopputulos. Alkoi pikkuhiljaa koira hermostumaan. Radan loputtua Eetu oli jo valmiiksi mielentilassa "etkö osaa ohjata häh mitä yrittäsit vähä edes prkl" ja mielentila pysyi.
Henna halusi meidän ottavan uusiksi alun jossa siis kaksi suoraa aitaa, pituus josta tiukka kurvi vasemmalle aidalle. Piti kokeilla ohjausliikettä jonka nimeä en muista. Anteeksi tämä tehtiin itseasiassa ensimmäisen radan aikana. Toisella radalla otettiin uusiksi kepeiltä tulo aidalle, josta myöhemmin takaakierrolla puomille. Koska mun valssi oli myöhässä niin Henna ehdotti että kokeilisin ilman. Yritin todella helponoloista ohjausliikettä lähemmäs kymmenen kertaa ilman mitään tulosta. Koira oli niin kärsimätön eikä pysynyt aloillaan millään vaan huusi. Mun keskittyminen meni sitten nollaan kun piti kokoajan pitää koira aisoissa. Yhdessä vaiheessa Eetu hyppäsi päin mua ja repäs hampaalla paitaani. En koskaan saanut tehtyä sitä ohjauskuviota.

Musta alkaa tuntua että ollaan tehty vähän liian suuri harppaus. Kyllä me osataan olla hyviä ja loistavia, mutta tuntuu että ei edistytä kuitenkaan mihinkään. Onko nyt tilanne että mun pitäisi osata jo ohjata koiraa ja selvitä tuollaisista radoista? Onko koira siinä vaiheessa että kannattaa vain viedä sitä? Oon ehkä liikaa mennyt nyt muiden mukana. Tänään treeneissä katoin taas että vau muuthan tekee puhdasta rataa ja me vaan sähelletään. Pitäisi varmaan katsoa peiliin ja myöntää että muut meidän ryhmäläiset ovat harrastaneet koiriensa kanssa agilitya lähes koko ikänsä ja me - 4kk? Alku tuntui niin helpolta ja leijailin pilvissä, että meidät on luotu tähän hommaan. Nyt oon tipahtanut aika maan tasalle. Eetun pää kestää välillä todella huonosti ja koska en itse osaa vielä ohjata kunnolla tiettyjä juttuja niin menee aina pilalle. Haluaisin oppia enemmän ohjaamaan ja erilaisia tilanteita jotta osaisin radallakin toimia. Kun muut miettii eri ratkaisuja ja oikeasti suunnittelee mitä tekee niin ite huomaan miettiväni miten saan tehtyä helpoiten enkä voi edes ajatella montaa vaihtoehtoa koska en niistä tiedä.
Eli ajattelen liikaa sitä että nyt tehdään kokonaista rataa okei. Mä voin ihan hyvin pätkiä radan voin ihan hyvin palkata koiraa välissä voin ottaa ne kontaktit kunnolla ja voin tehdä uudelleen jos ei mene hyvin. Haluan vähän edistystä eikä tätä "tehtiin rata ok tää meni hyvin tää kusi no sille ei voi ilmeisesti mitään". Mun täytyy vaan treenata kotona koska treeneissä tehdään yleensä aina kokonaisia ratoja.

Kaiken tämän ruikutuksen jälkeen voisin sanoa "ei tästä koirasta ole agilitykoiraksi ei tämän kanssa jaksa kun tämä on tällanen seuraavan koiran kanssa sitten olis pitänyt tämän kaa aloittaa jo heti aikaisin". Mutta empä sano koska me noustaan vielä ja jatketaan niin kauan kuin voidaan!

11 lokakuuta 2011

opeta minut uskomaan ihmeisiin

Vihaan syksyä. Illalla tiedän että pitäisi olla jo nukkumassa, aamulla huokaisen helpotuksesta että herätyskello ei varmasti soi vielä kunnes se kahden sekunin päästä soi. Vaikka aurinko vielä paistaa iltapäivällä niin olo on sellainen mikä se tulee jatkossa olemaan: väsynyt, masentunut ja voimaton. En oo oikein syysihmisiä.

Extempore äsken mentiin harjoittelemaan esineruutua. Esineinä pehmopossu, hanska ja narupallo. Heittelin ensin pehmolelua Eetun nähden nurmikolle ja naksutin lelun hakemisesta. Seuraavaksi koira odottamaan ja kävelin pientä aluetta tipauttaen samalla kaksi esinettä näkyville. Koira ymmärsi onneksi idean heti ja toi esineet. Alussa havaittavissa ehkä pientä "onkohan se tää vai löytyiskö täältä jotain parempaa etsittävää" eli ei niin riemukasta esineen löytämistä vaan hetken lähmimistä suullaan ja sit tuomaan. Päästiin niin hyvin alkuun etten halunnut lopettaa vielä.
Eetu odottamaan ja talloin pienen alueen jonne tiputin nyt kolme esinettä. Tästä alkoikin pieni projekti. Nyt kun Eetu ei ollut nähnyt minne esineet tippui niin hommasta tuli nimeomaan etsimistä. Ja siitähän tämä sekoaa. Päätin kuitenkin että esineruutuunki tulee nyt sääntö ettei haukuta kun tehdään töitä. Jouduin laittamaan koiran rehellisesti lähes 20 kertaa jäähylle koska aina tuli haukkumista kun lähetin. Häntä heilui sekopäisesti kun otin aina jäähyltä pois. Muistaakseni päätin helpottaa tässä vaiheessa hieman ja heittelin nameja maahan ja pyysin etsiä. Tästä ei syttynyt niin raivokkaasti vaan haisteli hiljaa. Naksutin kokoajan ja kehuin. Lähetin uudelleen ja etsi ihan hiljaa! Rauhallisella äänellä kehuin ja naksutin kokoajan kun etsi hissukseen. Ensimmäinen esine löytyi. Kehujen jälkeen Eetu palasi vanhaan ja alkoi haukkumaan kun lähetin. Muutaman jäähyn jälkeen alkoi taas sujumaan, mutta hetkellisesti unohti aina ja kamala rääkäsy haukku. Loppujen lopuks kuitenkin kaksi viimeistä esinettä saatiin molemmat hiljaisella työskentelyllä :) Tulee rankka operaatio saada toi haukkuminen pois.
Ei siis muuta kuin että esineruutu edistyy ja varmaan tuun nyt tekemään useammin kun päästiin kunnolla alkuun. Taas näitä lupauksia "aletaan tekemään nyt näin ja niin mut ei enää sillee" :D
Btw temppuaktivointi edistyy ja Eetu nostaa esineitä lähes mistä ja mitä vaan. Lisäksi ollaan tehty jalkojen välissä peruuttamista ja hyppäämistä esinettä vasten.

Eilen iltalenkiltä tullessa kuivasin Eetua ja kaksi pyyhettä ei riittänyt mihinkään. Käänsin koiran ympäri ja mahakarvojen tyvet täynnä kuraa. Päässä naksahti ja hetken mielijohteesta hain tassukarvasakset käteen ja lyhensin mahakarvat lyhyeksi :D Eetu on viime aikoina haissut törkeän pahalle ja eilen huomasin korvien olevan ihan möhnäiset. Ruokasäkki loppui sopivasti ja mietin pitäisikö kokeilla toista nappulaa jos nuo oireet johtuisivat ruuasta?

10 lokakuuta 2011

sadepäivän treeniä

Allekirjoittaneesta tuli lauantaina täysi-ikäinen ja synttäreiden juhlimiseen menikin koko viikonloppu ;) Saa onnitella. Tänään kävin kirjallisissa ja läpi meni. Onnitelkaa. Lauantaina meillä pidettiin sukujuhlat ja sain onneksi Eetun väsytettyä ennen vieraiden tuloa. Illan aikana koiralla olikin tarjolla kokoajan isoja luita ja possunkorvia viihdykkeeksi ettei häiritsisi vieraita.

Kauan ehdinkin hehkuttaa ylitsepursuavaa treeni-intoa. No nyt voin sanoa että ei olla pahemmin jaksettu tehdä mitään. Itseasiassa tätä kirjoittaessani tajusin, että mun on pitänyt jo kauan ilmoittautua tonne Tampereen rallykokeeseen mutta en oo jaksanut. Rahaa palaa muutenkin nyt kamalasti niin ei kai taukokaan olis pahitteeksi. Agilityn hallikausi korkattiin viime torstaina. En jaksanut treeneistä erikseen kirjoittaa sillä meni vähän miten meni. Ensinnäkin olin idiootti ja varustauduin kuin oltaisiin ulkona. Kengät siis ns syksyn ulkoilukengät ja niillä juostessa tuntui ihan norsulta. Kenkien ansiosta ohjaus oli siis niiin jähmeää ja tuntui että olin ihan jäykkä. Koiraankin halli vaikutti negatiivisesti ja meno oli kuin alkuaikoina. Ei irronnut millään, oli todella levoton ja heikkohermoinen. Radatkin oli sellaisia kivoja meille sopivia, mutta ei vaan onnistunut.

En muista kerroinko että en lähdekään corgien erikoisnäyttelyyn, mutta nyt sitten lähdenkin. Unohdin ilmoittaa ajoissa matkan suunnittelijoille, että perunkin tuloni joten maksu olisi kuitenkin pitänyt maksaa. Päätin siis että lähdetään mukaan kun siitä maksetaankin. Täytyy harjoitella nyt kunnolla ravia jotta isossa näyttelyssä sitten osataan mennä hienosti.

Tänään on ollut ällöttävä sateinen päivä, mutta kerrankin käytettiin se hyväksi ja mentiin ulos treenaamaan. Alkuun jäävät. Maahanmeno ihme kyllä parempi kuin seisominen vaikka olin varma että neiteilee märällä nurmikolla. Videolta kyllä näkee ettei maahanmeno ole niin näpäkkä kuin yleensä, mutta riittävä.
Noudossa haki ja palautti laukalla, mutta ei silti niin hyvin kuin normaalisti. Otettiin sitten vähän vauhtia mukaan ja Eetun palauttessa juoksin namikupin kanssa karkuun. Kaukot hyvät. Vapautin vähitellen pidemmistä pätkistä, mutta aina istumisesta. Luoksetuloista ensimmäinen ok toinen vähän hitaampi. Ärsyttää edelleen kun en tiedä mistä sitä palkkaisin ja mistä en. Tunnari tehtiin ja Eetu kuskasi vain vääriä vaikka oma oli erillään muusta kasasta. Voi olla että haisivat vielä edelliseltä kerralta. Ruutua loppuun huvikseen josta ei mitään mainittavaa


02 lokakuuta 2011

makkarajengi iskee

Pitkästä aikaa saatiin miitti pystyyn muiden corgistien kanssa ja tänään lähdettiin Jyväskylään tapaamaan muita. Corgien miitit on siitä hauskoja että a) aina saa olla peukut pystyssä että edes leikkivät keskenään b) hymyillä viattomasti kun koko lauma jahtaa jotakuta onnetonta toista rotua edustavaa yksilöä. Yleisesti kun corgien omistajat hymyilee niin moni muu ei hymyile. Aiemmista toukokuun ja huhtikuun miiteistä voi lukea vanhasta blogista.
Tälläkin kertaa pötköt leikki vähän vaisusti keskenään, mutta sitäkin enemmän menivät muiden perässä. Yksi lähti paimentamaan niin hetken päästä koko sakki paimensi perässä :D Eetu oli taas mustasukkainen Sakesta ja mörisi kun toinen änkesi kokoajan mun syliin. Sakke on ihana. Eetu leikki vähän huonosti muiden poikien kanssa, mutta Lara oli ehdoton suosikki niin kuin aina. Yritti tosissaan innostaa toista leikkimään harmi vaan että Laraa vähän ujostutti :(

Paikalla Eetu, Sakke, Nemo, Koda, Lara ja Leevi
Ensimmäiset viisi kuvaa (c) Emmi Kortelainen & (c) Päivi Ahonen, loput omia





"AAAAASAKKE ON ÄLLÖÖ"

Ollaan tänään myös treenattu vaikka on ollut vähän hermoheikko olo koko päivän. Jouduin kilahtaa mooonta kertaa kun meni ihan pelleilyks, mutta illalla kun treenattiin Juulian kanssa niin saatiin muutama kiva suoritus. Muuten olikin sitten ihan kuraa :D Luoksetulon stoppi in my ass.