14 helmikuuta 2018

toivotaan pentuja huhtikuulle!



Yhdistelmästä Vekki (Ardiente Don Perro) ja Maggie (Wirneen Johan Pomppas) odotetaan pentuja syntyväksi huhtikuun alkuun! 


Viime viikko oli hyvin rakkaudenhuuruinen ja rankka Vekille. Usean päivän flirttailun ja söpöilyn jälkeen nämä kaksi saivat sitten toisensa useaan otteeseen viime viikonloppuna. Olen ollut alusta asti iloinen tästä yhdistelmästä, sillä jo ensi kertaa koirien tavatessa toisensa niillä klikkasi todella hyvin yhteen ja ne olivat aivan täydellisiä toisilleen, ihan omat juttunsa keskenään. Yhenlaiset rakastavaiset! Ja Vekkihän on aikuistuttuaan ollut vähän hitaammin lämpeävä eikä se todellakaan leiki, saati paini sellaista onnellista räkäpainia kuin harvojen valittujen tai corgien kanssa. Maggien kanssa sen sijaan niillä löytyi heti oma yhteys ja ne leikkivät jatkuvasti keskenään. Maanantaina taas tavattuaan ne olivat onnesta soikeana ja leikkivät hurjana ja menivät tiiviisti yhdessä eteenpäin. Tätä romanssia kestikin lopulta koko viikon ja vielä onnistuneiden astutustenkin jälkeen kaksikko käpytteli onnellisina vierekkäin ja jatkoivat toisissaan pörräämistä ja painimista. On jotenkin suloista että nämä koirat olivat todellakin kuin luotuja toisilleen ja sitten saavat vielä toivottavasti pentuja. Ultra on jonkin ajan kuluttua ja sittenhän toki varmistuu, että onko odotettavissa keväälle pentuja. 

Jos yhdistelmä kiinnostaa, niin kannattaa tsekata lisäinfoa Wirneen sivuilta ja olla yhteydessä Lauraan! Jos joku alustavasti kiinnostunut tai kiinnostunut sattuu lukemaan myös tämän postauksen, niin olet tervetullut tutustumaan Vekkiin myös meille! :) Nyt kaikki toivo siihen, että pentuja tulee!

22 tammikuuta 2018

HSKP RY:N VUODEN RALLY-TOKO TULOKAS



Eetu palasi kisaamaan virallisiin kisoihin viime vuoden alussa, kun tajusin vuoden 2016 lopulla että sillä ei ole enää lääkitystä joka estäisi kisaamasta. Onneksi koiralla olikin paketti aika hyvin kasassa ja pääsimme pian ilmoittautumaan kisoihin. Tai oikeastaan siinä taisi käydä niin, että ilmoitin Eetun jo ekaan kokeeseensa samana yönä, kun tämän asian tajusin. Vuonna 2017 Eetu kisasikin itselleen ensin koulutustunnuksen RTK1 ja nyt joulukuussa sai RTK2. Harmittaa etten tajunnut lähettää tuloksia myös Vuoden Corgi kisaan.

Mutta ainakin jotakin tuli, nimittäin Helsingin Seudun Kennelpiiri RY:n VUODEN RALLY-TOKO TULOKAS! En kestä eikä mun kaveritkaan kestä tätä, miten meidän pieni 8-vuotias pappa on TULOKAS :D <3 Mutta on se sen ansainnutkin, niin hieno ja luottokoira, vaikka välillä meinaakin päristä ja porista niin että lentoon lähtee.

Eetu on treenannut voittajan liikkeitä ihan sopivalla tahdilla. Vaikein tulee ehdottomasti olemaan käytösruudun istuminen, koska Eetu on tosi huono kestämään tämmöisiä liikkeitä, kun sitä alkaa turhauttaa ja pärisyttämään. Noh, tavoitteena onkin korkata voittaja vasta keväällä, joten ehtii käytösruutuakin nyt työstämään kunnolla. Oikealla seuraamisessa Eetu on ihan yliveto ja muutkin liikkeet alkaa olla ihan kivalla mallilla.

20 tammikuuta 2018

kun mä sinut hain mä mietin mitä vain voi tapahtuu, mä löin vaaleenpunaset lasit päähän, ja ruusun terälehtiä satoi taivaalta


(c) Sonja Löfgren
Tammikuun kisat on kisattu ja nyt keskitytään muutama viikko treenaamaan ja leireilemään. Mielelläni olisin voinut jatkaa kisaamistakin, mutta toisaalta tuntuu hyvältä tämä pieni pakollinen taukokin. Meillä alkoi vuosi niin hyvin, että pieni hengähdys kahden sertin ja kolmen nollan jälkeen tekee varmasti hyvää. Vasta kisojen jälkeen on alkanut ymmärtämään, että mitäs tässä oikein kävikään. Meiltä puuttuu SM-kisojen vaatimustuloksista enää tuplanolla ja 1-2 nollaa, joista kaksi voi olla vielä hyppäreiltä. En ole varma muuttuiko säännöt nyt niin, että meidän makseista saamamme nolla ei kelpaa näihin tuloksiin, jolloin vielä kaksi tavallista nollaa siis pitää saada. Ja nyt on tammikuun puoliväli!! Siksi olen myös iloinen tästä parin viikon tauosta, sillä olemme jo nyt ehtineet vihdoin hallille treenaamaan ajatuksella eri asioita, joita kisoista jäi treenilistalle. Työkalupakki kasvaa ja esimerkiksi keinua täytyy tehdä nyt ajatuksella, jotta siitä tulee parempi kisoissa. Helmikuun ekoissa kisoissa sitten toivonmukaan palataan kisakentille ja kisataan niin paljon kuin rahatilanne antaa periksi. Tuplanollahan se on se joka jatkossa varmaan eniten kisoihin vetää ja olisi helpottavaa saada rästistä pois. Mutta yritän olla laittamatta liikaa paineita sille vielä näin talvena, vaan nyt vain kisata ja saada lisää rutiinia ja hyviä ratoja alle. En tiedä tuunko kyllä tottumaan vielä hetkeen siihen, että jos sijoitumme korkealle niin sertit meiltä siirtyy sitten eteenpäin toisille. Jatkossa kuolataan enimmäkseen nollia, hyppysertejä ja kisalahjakortteja.

Rallytokoa ei olla kyllä Vekin kanssa juuri nyt tehty.  Oon leikitellyt ajatuksella etten ostaisikaan lisenssiä tai pyrkisi kisaamaan mestariin ennen kuin Vekin SM-nollat olisi saavutettu. Katsotaan. Tokokokeetkin oon pyyhkinyt pois kisakalenteristani ja päättänyt, että sitä sitten korkeintaan keväällä ja toivonmukaan oman seuran kokeessa, kuitenkin vasta rallytokon jälkeen.

(c) Sonja Löfgren

Tällä viikolla on siis käyty hallilla tekemässä agilitya ja rallytokoa, mutta myös paimentamassa. Ja se päivä kyllä avasi uusia ovia ja yllätti täysin. Olen tiennyt ja huomannut kokeilukerroilla, että Unskista löytyisi ominaisuuksia paimentamiseen. Paimennus on kuitenkin kallista, joten ei ole tullut mieleenkään maksaa Unskille omaa kertaa kun ollaan paimennuskoulutuksissa käyty. Nyt otin Unton kuitenkin tekemään ja ei voitu kyllä kukaan uskoa silmiämme. Ensinnäkin Unski haki lampaat mulle kivisen ja kallioisen mäen takaa, jonne ei siis nähnyt lähetyspaikalta eli sen täytyi työskennellä täysin itsenäisesti. Sieltä se kuitenkin toi lampaat hienosti. Kaarille se lähti todella hyvin ja piti linjansa niin, että meni aina lampaiden taakse kaartaen ja korjasi jos menikin liian läheltä. Keppipaineen otti ihanteellisesti pienestä liikkeestä ja muutti suuntaa lennosta pyynnöstä. Super taitava! Ei olisi kyllä kukaan lyönyt rahojaan tämän koiran puolesta ennen kuin itse näkisi. Siirsimme lampaat vielä pyöröaitaan ja teimme kuuntelutreeniä niiden ympärillä. Oli ihanaa tehdä koiran kanssa, joka reagoi toivotunlaisesti ja teki luontaisesti oikein. Tästä lähtien Unski alkaa kyllä käymään lampailla ja katsotaan saisiko sen jo tänä kesänä mahdollisesti kisoihin, ellei tämä nyt ollut joku aivan erityisen hyvä kerta. Onneksi se ehti kisata jo yhden hyväksytyn tuloksen avoimesta luokasta rallyssa, koska jos sen toiseksi päälajiksi nyt nousisi paimennus, niin ei paljon rahat riitä enää rallytokon startteihin hetkeen :D

14 tammikuuta 2018

SERTI!


Agilityn tavoitteet tälle vuodelle ne vaan täyttyy ja ylittyy, vaikka vasta on tammikuun puoliväli. Viime viikon lauantainahan Vekki sai ekan sertin. Sunnuntaina kisattiin Ojangossa, jossa Vekki teki ensimmäiseltä radalta nollan ja oli 2.sijalla. Rata oli muuten sujuva, mutta hukkasin koiran eräässä haltuunotossa väärälle puolelle, joten menetimme pari sekuntia kun sain sen takaisin oikealle puolelle. Radan voittaja oli jo agilityvalio, mutta osallistujamäärissä jäi yhdestä kiinni että serti olisi siirtynyt meille, mutta ei sitten siirtynyt. Saimme kuitenkin hyvän nollan SM-kisapankkiin. Tänä viikonloppuna kisattiin taas tuplakisat. Lauantaina agilityradat olivat hyviä ja vain pienistä asioista jäi kiinni, mutta niin paljon hyvää ettei haitannut. 


Eilisten oman seuran kisojen ensimmäisellä agilityradalla muistin olla tarkkana ottamassa koiraa haltuun puomilta ennen keppejä. Kuitenkin liian hätäisenä ehdin kääntää ohjausta vasta koiran lähestyessä, jolloin se lukikin liikkeeni kehotuksena kääntyä keppien sijasta viereiselle ansahypylle. Otti päähän siksi, että tämmöisiä kohtia on kisoissa tullut aiemminkin ja tiedän että niissä tulee olla tarkkana, mutta silti onnistun aina päästämään koiran ansahypyille. A:n jälkeen ohjaus oli jo hieman löysää, jolloin en ottanut Vekkiä tarpeeksi tiukasti käteen vaan se valui pitkäksi niin, että juoksi keppien välistä putkeen. Hölmö pikku moka, mutta pääasia että tämäkin leijeröinti kontaktiesteelle onnistui! Hyppäri kisattiin toisena ja siitä ei olekaan mitään sanottavaa, helvetin vaikea rata jolla ei saatu nyt balanssia tekemiseen. Viimeisenä taas agilityrata, jolla nolla lukuunottamatta puomin ylösmenokontaktia. Oon kuitenkin tyytyväinen että rata on videolla, jolloin sitä katsoessa voin kyllä allekirjoittaa tuomarin käden noston täysin: Vekin laukka osuu juuri niin, että se ponnistaa uutta laukkaa aivan puomin edessä ja askel ei osu puomille. Tältä radalta kuitenkin ykköseksi ja palkintona sattui olemaan Pompan lahjakortti, joten saimme ostettua halvalla uuden fleeceloimen, joka on oli ostoslistalla! 


Tänään kisaviikonlopun toinen osa käytiin Sipoossa JAU:n kisoissa. Olo oli vähän uupunut ja vaadittiin taas oman pääkopan kokoamista ennen ratoja. Ekana ollut hyppäri tuli aivan liian pian ja pikkumaksien aloittaessa ei jäänyt aikaa rataantutustumisen jälkeen kuin hakea koira äkkiä. En ehtinyt viritellä Vekkiä kunnolla ja vauhdikas ja haastava rata kosahtikin sitten taas pituudelta kepeille menoon. Nää on valmiina odottamassa treenilistalla ja nyt kyllä otetaan heti seuraavaksi työn alle. Hyppärin jälkeen otti päähän hutaisten suoritettu lähtö ja rata, mutta onneksi sain kuitenkin kasattua sen verran että lopun kaksi vaikeaa mutkaputkeen kääntymistä suoralla juoksuosuudella onnistuivat! Tokana oli agilityrata, mille sainkin ekasta säädöstä sopivan uhon päälle ja mehän tehtiin sitten nolla!! Ja se oli luokan ainoa puhdas ratasuoritus, joten Vekki meni suorilta kärkeen.



NOLLA, 1.SIJA JA TOINEN AGILITYSERTI!!!

Jätkä meni ja tempaisi toisen agilitysertinsä vain viikko edellisen jälkeen! Huuuh! Viimeinen rata oli profiililtaan kiva ja olisi varmasti ollut tehtävissä, ellei se olisi sattunut olemaan kisaviikonlopun kuudes ja viimeinen rata. Ei rittänyt enää jalassa energiaa juosta ja muistaa ottaa koiraa mukaan ohjauksiin. Onneksi tässäkin radassa saatiin loppuun tsemppi päälle. Kuitenkin, Vekillä on nyt kaksi kolmesta agilitysertistä sekä näyttelytulos!! Nyt vaan odotamme vaaditun vuoden, jotta voimme vastaanottaa ensi vuonna kolmannen ja Vekistä voi tulla agilityvalio!!! Ihan hullua, sillä agilityvalio on ollut mun ainainen toive, mutta ajattelin että se voi toteutua ehkä Vekin ollessa paljon vanhempi, vähän vahingossa ja meillä olisi satoja, satoja kisoja alla. Tuntuu hassulta, että nyt olemme saaneet kummatkin tarvittavat sertit ja nyt kisataan ilman jännitystä siitä saammeko sertiä, vaan ne siirtyvät meiltä sitten seuraaville jos pääsemme kärkipaikoille. Toki hyppärit ovat asia erikseen ja se tili on edelleen tyhjä, mutta nehän nyt tulee sitten jos satutaan onnistumaan. Hyppärit on viime aikoina tuntuneet tosi vaikeilta itselle ja mun on niillä vaikeampi saada tasapainoa tekemiseen. Nyt keskitymme keräämään loput SM-nollat, joita puuttuu enää yksi/kaksi sekä tuplanolla. Asiat ovat erittäin hyvässä vaiheessa jo näin tammikuussa! 

En voi muuta sanoa, että tämä koira on pelkkää rakkautta ja maailman paras koira! <3